Luontoseikkailuja Naivashassa Itä-Afrikan hautavajoamassa
Sambiasta paluun jälkeen jatkoimme Kenian luontokohteisiin tutustumista käymällä joulukuussa, juuri joulun alla, pienellä aktiivilomalla Naivashassa ja sen ympäristön kansallispuistoissa. Nairobista luoteeseen sijaitseva Naivashan pikkukaupunki tunnetaan Naivasha-järvestä ja luonnonkauniista sijainnista Itä-Afrikan hautavajoamassa.
Hautavajoaman ominaispiirteisiin kuuluvat lukuisat, nauhamaisesti sijoittuneet järvet ja tulivuoret, sekä vajoamalaaksoa reunustavat, arpien lailla maisemaa halkovat ja paikoin jyrkkäpiirteiset kallioreunat. Hautavajoaman alueella on lukuisia kiinnostavia luontokohteita, joissa pääsee tutustumaan niin alueen erikoiseen geologiaan kuin eläimistöön. Tässä postauksessa patikoidaan tulivuoren kraaterin reunalla Mount Longonotin kansallispuistossa ja bongaillaan villieläimiä polkupyörän selästä Hell’s Gaten kansallispuistossa.
Tulivuoripatikka Mount Longonotin kansallispuistossa
Aloitimme luontoseikkailut patikalla / polkujuoksulenkillä Mount Longonotin kansallispuistossa. Mount Longonot on Itä-Afrikan hautavajoaman reunalla kohoava uinuva tulivuori, jonka kraatterin sisällä kasvaa kaunis, tiheä metsä. Kraaterin reunalta ja tulivuoren huipulta, 2780 metrin korkeudesta, avautuu upeita näkymiä Naivasha-järvelle ja sen yli hautavajoamalaaksoon. Vaellus kraatterin reunalle on erinomainen tapa tutustua alueeseen, ja myös nähdä puiston eläimiä, kuten kirahveja, seeproja, hirviantilooppeja, impaloita ja Grantin gaselleja.
Tulivuorivaellus on suosituin tapa retkeillä Mount Longonotin kansallispuistossa, ja sopii lähes kenelle tahansa. Matka kansallispuiston portilta ylös kraaterin reunalle on alle kolme kilometrin pituinen, ja kraaterin reunan ympäri kulkevalla polulla on mittaa noin 7 kilometriä. Patikan kokonaispituus on näin ollen maltilliset noin 12,5 kilometriä. Ihan helpoimmasta päästä reitti ei kuitenkaan ole, sillä nousu ylös on paikoin melko jyrkkä ja osin kivinenkin. Kraaterikierroksen varrellakin on korkeuseroja, mutta pääsääntöisesti kraaterin kiertävä polku on helppokulkuinen. Nousumetrejä koko patikalla kertyi yhteensä noin 700, ja aikaa meillä meni noin kaksi ja puoli tuntia plus muutama kuvaustauko. Kävellen ja rauhallisesti edeten tähän reittiin kannattaa varata aikaa vähintään neljä-viisi tuntia.
Patikan Longonotilla voi tehdä järjestettynä tai omatoimisena päiväretkenä Nairobista, mutta mikäli poluille haluaa lähteä aikaisin aamulla, jolloin patikoijia on vähemmän ja sää on keskipäivän kuumuutta viileämpi, on parempi yöpyä Naivashassa.
Polkupyöräsafari Hell’s Gaten kansallispuistossa
Osaksi juosten tehty tulivuoriseikkailu veti jalat melkoisille maitohapoille, mutta siitä huolimatta jatkoimme urheilullisia aktiviteetteja heti seuraavana päivänä. Seuraava kohde oli ihan Mount Longonotin kansallispuiston kupeessa sijaitseva Hell’s Gaten kansallispuisto. Tämä Naivasha-järven eteläpuolella hautavajoamassa sijaitseva puisto on kuuluisa siitä, että sen maisemat inspiroivat Disneyn Leijonakuningas-animaation tekijöitä. Alueen tuliperäinen geologia kalliotorneineen, kallioineen, syvine rotkoineen ja kuumine lähteineen on ainutlaatuinen.
Hell’s Gaten luonto on varsin rikas, ja toisin kuin useimmissa safarikohteissa, vierailijat ovat tervetulleita tutustumaan puistoon myös jalan tai polkupyörällä! Me teimme puolen päivän pituisen itsenäisen pyöräsafarin, joka oli hieno kokemus, vaikka päivä olikin pääosin pilvinen, ja siten maisemat hieman harmaat.
Vuokrasimme muutamalla eurolla ihan kohtuullisen hyväkuntoiset polkupyörät puiston portilla niitä kaupanneelta paikalliselta toimijalta. Seurasimme laaksoa halkovaa hiekkatietä (Gorge Road) ja teimme silmukan nimeltä Buffalo Circuit. Noin 25 km:n pyöräilymatkan aikana ihastelimme komeita maisemia ja näimme paljon kirahveja, seeproja, antilooppeja, paviaaneja ja pahkasikoja. Puistossa ei ole petoeläimiä tai norsuja, joten sen tutkimista itsenäisesti ja ilman autoa pidetään turvallisena.
Hell’s Gate puiston maamerkkikohteita ovat sen kivitornit, erityisesti Fischers Tower, jossa voi myös kalliokiipeillä, sekä OI-Njorwa Gorge -rotko. Rotkossa patikoiminen ei ole enää mahdollista ilman opasta (veden nopea nousu rotkossa ei ole tavatonta, ja se on aiheuttanut pahoja onnettomuuksia), mutta opaspalveluita eripituisille patikoille tarjotaan Rangers Postilla rotkon suulla. Me kävimme pitämässä tauon Rangers Postilla, mutta jätimme rotkopatikan tällä kertaa väliin.
Eläinbongausta Naivasha-järven rannalla
Kraateripatikkaan tai Hell’s Gateen tutustumiseen voi helposti yhdistää myös kävelysafarin Naivasha-järven kenties tunnetuimmassa luontokohteessa, Crescent Islandilla. Tällä puolikuun muotoisella, suurehkolla saarella asuu paljon villieläimiä, erityisesti seeproja, kirahveja ja impaloita. Me emme käyneet Crescent Islandilla, mutta onnistuimme näkemään lukuisia eläimiä myös järven rannassa, erityisesti Lake Naivasha Country Club* -hotelliravintolan ympäristössä, käytännössä ihan Crescent Islandin vieressä.
Me kävimme Country Clubilla kahtena iltana, ja jo kävellessä järven vieressä kulkevan päätien varressa sijainneesta (huomattavasti clubia edullisemmasta) * sinne, näimme seeproja ja kirahveja. Ravintolan pihamaalla käyskenteli antilooppeja ja seeproja, apinoita pyöri terassien vieressä kyttäämässä mahdollisuutta ryöstää makupaloja, ja auringonlaskun jälkeen järvestä nousi virtahepoja. Lämmin suositus vierailla, tai budjetin salliessa vaikkapa myös majoittua tässä tunnelmallisessa paikassa!
Muutamia vinkkejä luontoseikkailuun Naivashan alueella
• Naivashan alueen kansallispuistot on helpoin saavuttaa omatoimisesti vuokra-autolla, mutta voit myös matkata Naivashaan julkisella liikenteellä ja jatkaa kansallispuistojen portille taksilla / uberilla
• Kansallispuistomaksut sekä Hell’s Gateen että Mount Longonotille ovat noin 25 euroa per henkilö, ja ne maksetaan sähköisesti eCitizen-järjestelmän kautta
• Puistoihin ei saa viedä kertakäyttöisiä muovisia juomapulloja
• Päiväntasaajan aurinko on armoton, joten suosi suojaavia vaatteita ja hattua, sekä korkeakertoimista aurinkorasvaa
• Pakkaa mukaan juotavaa ja pientä syötävää
• Kansallispuistoihin tehdään myös järjestettyjä retkiä
Naivashaan alueeseen tutustumisen jälkeen luontomatkailua Itä-Afrikan hautavajoamassa voi jatkaa esimerkiksi matkaamalla Nakuru-järven rannalle Lake Nakurun kansallispuistoon. Me siirryimme tällä kertaa jouluksi takaisin Nairobiin, mutta hyvin todennäköisesti vielä palaamme läntisen Kenian luontokohteisiin myöhemmin. Seuraavassa postauksessa kuitenkin vaihdetaan hetkeksi maata, ja käydään tutustumassa upeaan Sansibarin saareen Tansaniassa!
Kumpi sinua kiinnostaisi enemmän, patikka tulivuoren kraaterilla Mount Longonotilla vai polkupyöräsafari Hell’s Gatessa? Entä oliko Naivashan alue Keniassa jo ennestään tuttu? Jaa ajatuksia kommenteissa!
En tiennytkääm, että paikka on inspiroinut Disneyn Leijonakuningas-animaation tekijöitä, enkä tiennyt sitäkään, että patikoinnin lisäksi siellä voisi hyvin pyöräilläkin. Jätettiin tuo meidän Kenian reissulla väliin, kun aikaa oli sen verran rajoitetusti. Seuraavaksi täytyy ottaa ohjelmaan. Myös Crescent Island toki kiinnostaisi itseäni.
Pyöräily oli oikein hyvä vaihtoehto Hell’s Gateen tutustumiseen, mutta patikoimallakin puiston keskeisimpään osaan ehtii tutustua melko kattavasti, sillä alue ei ole mitenkään suuren suuri. Crescent Island on varmasti myös upea paikka, tosin melkoisen suosittu, joten sinnekin varmasti kannattaisi mennä varhain aamulla, ennen päivän tour-ruuhkaa.
Ihan mielettömiä reissuja! Ja noi kuvat (erityisesti kirahveista) on kans upeita! 🙂 Mulle kelpaisi tuollaiset reissut loistavasti!
Kiitos Eveliina! Meille ei sattunut kohdalle ihan sellaista tuhannen taalan kuvauspaikkaa, kuten vaikkapa kirahvia ylittämässä tietä niin että sen saisi kuvattua polkupyörän selästä, mutta joka tapauksessa liikkuminen itsenäisesti villieläinten keskellä on ihan mielettömän hienoa! Ja jotenkin tuolla Naivashan alueella sykähdytti kohtaamiset eläinten kanssa myös puistojen ulkopuolella.
Enpä tiennytkään, että jossakin voisi safariretken tehdä pyörällä. Jotenkin kivaa – toisaalta taas hurjaa, vaikka vaarallisia eläimiä ei olisikaan. Vettä varmasti tarvitsi olla kunnolla matkassa!
Hell’s Gatessa ei tosiaan pitäisi olla mitään vaarallisia eläimiin, mutta kyllä pyöräilemisessä ja jalan liikkumisessa villieläinten keskellä on silti hieman jännityskerrointa. Ei varmaan kannata päästää alamäessäkään pyörää liiaan lujaan vauhtiin, ettei vahingossa törmää esim. tietä ylittävään seepraan 😀 Myös pyöräsafari kannattaa ajoittaa polttavimman keskipäivän auringon ulkopuolelle, mutta joka tapauksessa vettä on hyvä olla mukana reilusti.
Me kävimme Crescent Islandilla – ja mm. Sanctuary Farmilla, joka sekin on kiva kävelykohde tuolla suunnalla (https://meriharakka.net/2023/07/14/crescent-island-naivasha/)
Majoituksista puheenollen, niin Aloepark Art Hotel (https://meriharakka.net/2023/08/24/aloepark-art-hotelli-kotimme-keniassa/) on suomalaisen Sarin pitämä aivan ihana pieni hotelli Naivashassa – kannattaa pitää mielessä tuolla suunnalla!
Tuo Aloepark Art Hotel oli meilläkin harkinnassa, ja nimenomaan teidän blogista sen olin bongannut! Hotellin kauttahan myös onnistuu erilaiset retket kansallispuistoihin ja järvelle. Päädyimme kuitenkin edulliseen asuntomuotoiseen majoitukseen lähemmäs järvenrantaa, olisikohan jopa ollut niinkin että hotelli oli joulun alla täynnä, en ole varma.
Kirjoitit, että pyöräily on turvallista, sillä ko. alueella ei ole norsuja tai leijonia. Jäin miettimään, onko leijonien j norsujen reviiri niin tarkka, että ne eivät missään olosuhteissa lähde sieltä pois? Tai onko lähimmät leijonat/norsut niin kaukana, että siksi katsotaan ettei niistä ole vaaraa? Täytyy sanoa, että en uskaltaisi ajaa pyörällä edes lehmien laidunmaan halki. 😀
No tämä on kyllä todella hyvä kysymys 😀 Suoraan sanottuna en siis tiedä onko todella niin, että ei ole mitään mahdollisuutta siihen että Hell’s Gatessa törmäisi petoeläimiin tai norsuihin. Norsujen asuinalueet ja liikkeet varmaan tiedetään niin tarkkaan, että pysytään sanomaan ettei tuolla alueella niitä liiku lainkaan, mutta leijonien tai esimerkiksi leopardien liikkeet ja reviirit lienevät laajempia ja muuttuvampia. Hell’s Gaten tapauksessa puistoa toki osin rajoittaa luonnolliset rajat, kuten jyrkät kallioseinät, ja myös alueen pieni koko ja teollisuuden ja teiden läheisyys (teollisuutta on nyt valitettavasti tullut ihan puiston alueellekin) varmasti vaikuttaa eläimistöön. Omalla vastuullahan tuolla liikutaan, ja esimerkiksi pahkasika voi olla vaarallinen vaikka ei mikään varsinainen peto olekaan, joten jonkinlainen riski on varmasti olemassa. Meitä ei kyllä huolettanut ollenkaan 😀
Ai tuolta Leijonakuningas on saanut inspiraation! Täällä yksi, jota on tainnut safarikärpänen puraista. Juuri olemme Sambiassa ja takana Krugerin safaripäivät. Nyt pitääkin käydä kurkkaamassa juttunne sieltä.
Kruger on epäilemättä aivan mielettömän hieno safarikohde! Meillä on Etelä-Afrikka vielä käymättä, mutta toivottavasti piakkoin ehditään tutustumaan siihenkin maahan ja totta kai myös johonkin sen monista safarikohteista. Sambiassa me emme käyneet safareilla, mutta toki sieltäkin löytyy useampia mainioita kansallispuistoja. Ikimuistoista reissua teille!
Varmasti unohtumattomia elämyksiä tuollaiset safarimatkat ja eläinten näkeminen. Ja uusi tieto minullekin, että retken voi tehdä polkupyörällä!
Tähän mennessä tekemämme safarireissut ovat kyllä olleet todella sykähdyttäviä kokemuksia! Tuossa pyöräsafarissa oli omanlaistaan kiehtovuutta, ja todella mieleenpainuvaa on ollut myös nähdä niin paljon villieläimiä ihan muuten vaan, puistojen ulkopuolella. Vaikka ensimmäinen puolen vuoden reissu on vielä tuoreessa muistissa, odotamme jo innolla paluuta Afrikkaan!