Elokuu 2017: Baltian kautta Slovakiaan
Tervetuloa lukemaan nomadien reissupäiväkirjaa! Tässä postaussarjassa julkaistaan tarinoita maailmalta, alkaen kesästä 2017, jolloin lähdimme Suomesta maailmalle ilman paluusuunnitelmaa. Toisin kuin meidän englanninkielisessä FinnsAway matkablogissa, joka keskittyy lähinnä informatiivisiin kohdepostauksiin, tässä päiväkirjassa kerrotaan enemmän meidän fiiliksistä, kokemuksista ja kiertolaiselämän haasteistakin. Ensimmäisten vuosien jutut tässä reissupäiväkirjassa on toteutettu lyhyinä kuukausikoosteina takautuvasti, FinnsAway-blogin juttuihin linkaten. Tiivistelmät vuosilta 2017-2020 on kirjoitettu tämän sivuston julkaisun aikaan, loppuvuodesta 2020, mutta päivätty oikeaan tapahtuma-aikaan. Vuodesta 2021 reissupäiväkirjaa on julkaistu (lähes) reaaliajassa. Viihtyisiä lukuhetkiä elämämme seikkailun parissa!
Nomadielämä ulkomailla ja matka kohti suurta tuntematonta alkoi konkreettisesti elokuun alussa 2017, kun ajettiin Helsingissä autolauttaan. Ensimmäinen kohde oli siis Baltia, ja ensimmäisen syksyn päämääränä oli ajaa itäisen Euroopan läpi niin, että ehditään Romaniaan patikoimaan ennen kuin on liian kylmä. Tämä tarkoitti sitä, että matkaa tehtiin rivakasti, vain muutamia päivä yhdessä maassa viettäen. Tahti oli kuin lyhyillä lomilla konsanaan, mutta samalla yritettiin sisäistää, että uusi elämä on alkanut. Virossa vierailtiin Haapsalussa ja vietettiin pari päivää telttaillen Saarenmaalla sekä pari päivää Pärnussa. Saarenmaalla ajeltiin ympäriinsä, ja käytiin tutustumassa idyllisen Kuressaaren lisäksi muun muassa Maasin linnanraunoihin, Anglan tuulimyllyihin ja Panglan rantakallioihin. Latviassa suunnattiin Gaujan luonnonpuistoon, jossa käytiin patikoimassa, ja siinä sivussa vierailtiin keskiaikaisessa Cesisin kaupungissa niin pikaisesti, ettei tajuttu että siellä olisi ollut hieno linna tutkittavaksi.
Liettuassa pysähtymispaikaksi valikoitui Kaunas, jossa nautittiin upean lämpimistä ilmoista leirintäalueella ja tutustuttiin vanhaan kaupunkiin. Puolassa päätettiin olla ”pidemmän aikaa” paikallaan, eli peräti viisi päivää Varsovassa, jonne ajettiin Augustowin kaupungin kautta. Varsovassa asuttiin airbnb:ssa keskustan ulkopuolella Wolassa, tehtiin hommia FinnsAway -blogin parissa, lenkkeiltiin puistoissa ja tehtiin kävelykierroksia. Maisteltiin myös lukuisia puolalaisia pienpanimo-oluita, ja ihastuttiin sekä niiden laatuun että hintatasoon. Olut-teemalla jatkettiin myös Katowicessa, josta löytyi pari erinomaista craft beer -pubia. Katowisesta ajettiin vierailemaan Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa, joka oli kyllä todella vaikuttava kokemus.
Vuoristovaelluksia Slovakiassa
Slovakia oli meille ensimmäinen täysin uusi maa, ja suunnattiin siellä ensimmäisenä pääkaupunki Bratislavaan, joka olikin vallan viehättävä tuttavuus. Pääkohde kuitenkin oli vuoristo, ja tehtiinkin ensin päiväpatikka Low Tatras -vuorilla ja sitten kahden päivän vaellus varsinaisilla Tatravuorilla. Maisemat oli upeita ja fiilis hyvä. Vuorilta siirryttiin vielä Slovensky Raj kansallispuistoon, jossa tehtiin muutaman tunnin päiväpatikka Sucha Bela kanjonireitillä, hieno kokemus sekin. Jos vaelluskärpänen oli purrut jo aiemmin, näiden patikoiden myötä heräsi innostus pidempien vaellusten toteuttamiseen, joko vuoristomajoissa yöpyen tai omia telttailuvarusteita hyödyntäen. Päiväretketkin on mukavia, mutta varsinkin ylös vuoristoon kipuaminen on mahtavinta silloin, kun ei heti huipulle päästyään tarvitse lähteä saman tien paluumatkalle alas.
Elokuun kääntyessä syyskuuksi matkamme jatkui Slovakiasta Unkariin ja edelleen Romaniaan, siitä lisää seuraavassa osassa.
Lue myös: Mistä kaikki alkoi, miten meistä tuli nomadeja?
Tosi hieno kun lyöty tämmöinen homma,kun ittsellä ja vaimolla myös pikku koiralla on samankaltaiset kiinostukset kuin tiellä niin on upea luke tiedän seikailusta, ja voidan myös lyötä jotain mielenkintoista kuin jatkuvasti on jotain pientä mielessä että miitähän tehtäis tällä kerta, ittse käyn kerran viikossa patikoimassa kun asutan tällä kaunissa Andaluciassa (Fuengirola)
Kiitos kommentista ja kiva kuulla! Mekin tosiaan tällä hetkellä ollaan Espanjassa, Andalusian itäosassa koiravahteina. Seuraavien seikkailujen suunnitteleminen on nyt vähän hankalaa kaikkien liikkumisrajoitusten kanssa, joten varmaan pysytellään näillä seuduilla vielä muutamia viikkoja ainakin.