Angolaa vehreältä ylängöltä Atlantin rannikolle
Vietettyämme useamman viikon Namibiassa, päätimme lähteä pienelle tutkimusmatkalle maan pohjoisnaapuriin, meille ennestään tuntemattomaan Angolaan. Sekavasta ja sotaisasta sisäpoliittisesta tilanteestaan johtuen Angola oli vuosikymmenien ajan lähes täysin suljettu matkailulta, mutta alkoi avautua maailmalle vuosina 2017-2018. Vuodesta 2023 maahan on päässyt yli 90 maan kansalaiset ilman viisumia, joten vaikka maa on edelleen kaukana massaturismista, matkustaminen on nykyään vapaata ja turismiin liittyvät palvelut ovat kasvussa. Tässä postauksessa esitellään meidän reissumme kohteet maan eteläosassa; upean luonnon ympäröimä ylänkökaupunki Lubango sekä rannikon Moçâmedes, ja lopussa on vielä muutama vinkki Angolan matkaa suunnitteleville.
Bussilla Namibiasta Angolaan
Me teimme Angolaan kymmenen päivän reissun Namibian pääkaupungista Windhoekista käsin. Lentäminenkin olisi ollut mahdollista, joskin kallista, mutta päätimme sen sijaan hyödyntää pitkän matkan busseja. Windhoekista matkasimme ensin Intercape-yhtiön yöbussilla Pohjois-Namibiaan, suoraan rajakylä Oshikangoon. Perillä oltiin klo 6:30, auringon juuri noustua. Lyöttäydyttiin bussista noustessa toisen valkoisen pariskunnan, argentiinalaisten reissaajien, seuraan, ja käveltiin yhdessä rajalle leimautumaan ulos Namibiasta. Sitten käveltiin aamuhämärässä Angolan puolen raja-asemalle, jossa saatiin tuhrattua melkein tunti että saatiin paperit kuntoon, vaikka tosiaan mitään viisumia tai muuta vastaavaa ei tarvittukaan. Lopulta passien ja yhteystietojen lisäksi tärkein asia oli näyttää majoituspaikan osoite Angolassa, ja sen jälkeen saatiin leimat passeihin.
Seuraava tavoite oli löytää bussi rajakylä Santa Clarasta Lubangoon. Oltiin tsekattu etukäteen, että klo 7:30 pitäisi lähteä yksi, mutta luultiin että missattiin se, sillä kello näytti jo melkein kahdeksaa. Vaihdettiin vähän rahaa jonkun avuliaan paikallismiekkosen kanssa, ja samalla selvisi, että Angola on eri aikavyöhykkeellä kuin Namibia, joten kello olikin vasta seitsemän. Siispä suunnattiin kyön halki Macon-bussifirman terminaaliin odottelemaan bussin lähtöä. Matkalla kävi selväksi, että oltiin helppojen ja varsin länsimaisten Etelä-Afrikan ja Namibian jälkeen saavuttu taas “oikeampaan” Afrikkaan. Asuminen näytti vaatimattomalta ja tiiviiltä, tiet kuoppaisilta ja/tai päällystämättömiltä, ja ympäristö jokseenkin rähjäiseltä. Hieman totuttelua tietysti vaati myös portugalin kieli ja palaaminen oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Bussilippujen ostaminen onnistui helposti, ja seitsemän tunnin pomppuinen matka Lubangoon sujui aivan mukavasti.
Luonnonläheinen ylänkökaupunki Lubango
Lubango, aiemmalta nimeltään Sá da Bandeira, on Angolan toiseksi suurin kaupunki ja Huilan provinssin pääkaupunki. Toisin kuin maan pohjoisosassa sijaitseva, pilvenpiirtäjistäänkin tunnettu pääkaupunki Luanda, Lubango ei ole mikään erityisen vauras kaupunki, ja ilmeisesti näiden kahden välillä onkin varsin suuret erot niin taloustilanteessa ja kaupunkikuvassa. Hieman kärjistetysti voi sanoa, että rannikon Luanda on öljyrahalla rakennettu, kallis ja dynaaminen metropoli, ja ylängöllä sijaitseva Lubango on vehreä, rauhallinen ja luonnonläheinen pikkukaupunki. Toisaalta Luandassa myös varallisuus- ja luokkaerot ovat paljon Lubangoa suuremmat, eli luksuksen vastapainoksi sieltä löytyy myös laajoja slummeja.
Lubangon merkittävimmät nähtävyydet ovat oikeastaan varsinaisen kaupungin ulkopuolella, sillä sitä ympäröi upea luonto. Yksi maamerkki on kaupungin yllä seisova Kristus-patsas, yli 30-metrinen Cristo Rei. Lubangon viehätys matkakohteena perustuu oikeastaan yhdistelmään kaupungin keskustan portugalilaistyylistä arkkitehtuuria ja ympäröivän vuoristoluonnon vehreyttä. Ydinkeskustan tärkeimmät maamerkit ovat Pyhän Joosefin katedraali, sekä Gabriel Calof -aukiota reunustavat hallintorakennukset. Merkittävin museo on Huilan alueen ja ylipäätään eteläisen Angolan etnografiaan keskittynyt Museu Regional da Huila.
Dramaattinen Tundavalan rotko
Lubango on viehättävimmillään varsinaisen kaupungin ulkopuolella, ja jokaisen sinne matkaavan kannattaa ehdottomasti suunnata ainakin Tundavalan rotkolle. Lähes 2000 metrin korkeudessa oleva Huilan ylänkö rajoittuu lännessä, vain noin 20 kilometrin päässä Lubangosta, Serra da Chela -vuoristoon ja sen dramaattiseen, jyrkkään seinämään. Upeimmat maisemat jyrkänteeltä tarjoilee Tundavalan rotko, Fenda da Tundavala, joka on maan tunnetuimpia luontokohteita. Rotko on kapea repeämä, joka päättyy yli 1000 metriä korkeaan, pystysuoraan pudotukseen alankotasangolle ja Namiben autiomaahan.
Tundavalan rotkolle ei ole julkista liikennettä, joten sinne kannattaa suunnata joko vuokra-autolla tai järjestetyllä retkellä. Meidän Airbnb-majoituksen isäntä oli sopivasti lähdössä kiertämään luontokohteita yhden saksalaisen reissaajan kanssa, joten meille retki järjestyi näppärästi, ja oletettavasti monet majoittajat mielellään näitä kyytejä järjestävät. Matkalla Tundavalan rotkolle kannattaa pysähtyä myös Tundavalan vesiputoukselle, joka ryöppyää keskellä jylhiä kalliomaisemia. Me näimme putouksen kauempaa, mutta emme saksalaisen retkeläisten kiireestä johtuen ehtineet käymään siellä (johtuen oikeastaan siitä, että puoli päivää meni ajellessa onnettomia teitä pitkin hänen toivekohteeseensa, syrjäiselle luolalle).
Käärmetietä rannikolle – upea Serra da Leba
Angolassa, vain puolen tunnin matkan päässä Lubangosta sijaitsee yksi Afrikan näyttävimmistä tieosuuksista. Serra da Leban serpentiinitie kiemurtelee alas ylängötä ja Serra da Chela vuoristosta jyrkkäreunaisessa solassa, tehden todella tiukkoja neulansilmämutkia. Tieosuus putoaa varsin nopeasti sumuisten vuorten rinteitä kohti aavikkoa, ja maisemat ovat upeita!
Paras tapa kokea Serra da Leban serpentiinitie on ajaa se itsenäisesti, ja pysähtyä kuvaamaan tie ylhäältä päin Miradouro da Serra da Leban näköalapaikalta. Me kuljimme tieosuuden molempiin suuntiin bussin kyydissä, matkalla rannikolle ja takaisin Lubangoon. Tämäkin oli huikeaa, mutta bussista käsin tien ja maisemien kuvaaminen oli aika hankalaa, vaikka sinänsä näkymät bussin avoimista ikkunoista olivat mielettömän hienot. Tai no, toiseen suuntaan mennessä upeat, toiseen suuntaan ei, sillä matkalla rannikolle meille sattui todella kirkas, aurinkoinen päivä, kun taas paluumatkalla koko vuoristo oli täysin harmaassa pilvessä ja sataa tihuutti.
Tie Lubangosta Moçâmedesiin oli maisemallisesti varsin hieno myös varsinaisen “käärmetien” jälkeen. Maisemat vaihtuivat ensin komeasta vuoristosta mahtavan vihreisiin, trooppisiin ja sademetsätyylisiin näkymiin, ja sitten koko ajan kuivempiin ja kuivempiin autiomaamaisemiin. Trooppisella vyöhykkeellä, pian serpentiiniosuuden jälkeen, bussi pysähtyi Mangueirasin kylässä, jossa lähes kaikki matkustajat kävivät ostamassa paikallismyyjiltä mangoja.
Atlantin aallot ja Namiben autiomaa kohtaavat Moçâmedesissa
Eteläisen Angolan merkittävin rannikkokaupunki Moçâmedes, joka tunnetaan laajalti myös nimellä Namibe, on viehkeä, tunnelmallinen satamakaupunki. Moçâmedes on yhdistelmä sievää, portugalilaistyylistä siirtomaa-arkkitehtuuria, rantaelämää ja aavikkoluontoa.
Kalastuskaupunkinakin tunnettu Moçâmedes ei ehkä ole mikään erityinen turismin keskittymä, mutta toimii tukikohtana retkille alueen luontokohteisiin, kuten Ionan kansallispuistoon, Colinasin kanjonilaaksoon Lagoa dos Argosin kivimuodostelmille. Kaupungissa on myös pitkiä hiekkarantoja ja lukuisia mereneläviin keskittyneitä ravintoloita.
Kaupunkikierroksella Moçâmedesissa kannattaa kävellä pitkin historiallisen keskustan, Centro Históricon, katuja, joita reunustavat viehättävät, hyvin säilyneet, pastellisävyiset talot ja huvilat. Maamerkkirakennuksiin kuuluvat São Fernandon linnoitus, 1849 rakennettu Igreja de Santo Adrião -kirkko, Moçâmedesin palatsi, oikeustalo Tribunal Provincial sekä kulttuurikeskuksena toimiva, art deco -tyylinen Cine Teatro Namibe.
Keskustan ja ranta-alueen välissä sijaitseva, Eduardo Mondlane Avenuen viereinen puistoalue sopii niin lenkkeilyyn kuin auringonlaskukävelyn kohteeksi, ja kävely kannattaa ulottaa myös ihan hiekkarannan viereen, palmujen ja ravintoloiden reunustamalle Marginal do Namibe rantakadulle.
Muutama vinkki ja fakta Angolaan matkaavalle
Angolan virallinen kieli on portugali, ja englantia puhutaan vain vähän, joten kannattaa varautua käyttämään kääntötyökaluja, mikäli portugali ei luonnistu. Portugalin lisäksi maassa puhutaan myös useita bantu-kieliä, kuten umbundua ja kimbundua.
Angolan valutta on Kwanza (AOA), jota ei saa viedä maasta ulos, eikä voi (virallisesti) vaihtaa maan ulkopuolella. Maassa käytetään edelleen paljon käteistä, joten varaa mukaan käteistä rahaa vaihdettavaksi, mieluiten uudehkoja ja hyväkuntoisia dollariseteleitä. Kortit eivät käy kaikkialla, eikä ulkomaalaisilla korteilla välttämättä pysty nostamaan rahaa, ainakaan kaikista automaateista.
Hintataso Angolassa vaihtelee; pääkaupunki Luanda on kallis, mutta esimerkiksi Lubango on varsin edullinen. Me esimerkiksi maksoimme majoituksista 20-30 euroa, ja oluen sai monista ravintoloista alle 50 sentillä. Ravintoloiden hinnat vaihtelivat melko paljon, mutta pääsääntöisesti söimme ulkona varsin edullisesti.
SIM-kortin sai ostettua helposti ja data on edullista. Unitel-operaattorin liikkeessä SIM-kortin hinta oli 25 senttiä ja kymmenellä eurolla sai 13 gigaa dataa.
Turvallisuuden suhteen Luandaa pidetään jokseenkin vaarallisena kaupunkina, mutta eteläisessä Angolassa ilmapiiri on turvallisempi ja rennompi. Toki normaalit varotoimet ulkona liikkuessa kannattaa huomioida, eli ei kalliita koruja ja taskusta törröttäviä lompakoita jne.
Kaupunkien välillä on helppo liikkua busseilla (joskin niiden aikataulut ovat toisinaan vain suuntaa antavia), ja Lubangon ja Namiben välillä kulkee myös juna. Kaupunkien sisällä paikallisbussisysteemit ovat jokseenkin haastavia. Auto suositellaan vuokrattavaksi kuskin kanssa, johtuen huonoista teistä ja jokseenkin kaoottisesta liikenteestä.
Keltakuumerokotustodistus on pakollinen, ja malarialääkitystä suositellaan erityisesti sadekaudella loka-huhtikuussa ja kaupunkikohteiden ulkopuolella.
Angolasta meidän matkamme jatkui vielä hetkeksi takaisin Namibian Windhoekiin, josta sitten siirryttiin halki Kalaharin maisemien Botswanaan, siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Oliko Angola sinulle ennestään tuttu maa? Matkustaisitko siellä mieluummin kaupunkeihin vai luontokohteisiin? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!
