Jokilaivaseikkailu Amazonilla Brasiliassa Manausista Belémiin

Reissattuamme muutaman viikon ympäri Kolumbiaa, oli huhtikuun alussa aika jatkaa matkaa halki Etelä-Amerikan. Seuraava kohdemaa oli meille jälleen uusi tuttavuus, Brasilia! Tämä jättimäinen maa tunnetaan niin ikonisista rantakohteistaan, karnevaaleistaan kuin jättimäisistä sademetsistään, sekä tietysti niitä halkovasta, maailman valtavimmasta joesta, Amazonista. Meidän ensimmäiset kohteet sijaitsivat Amazonasin osavaltiossa Brasilian pohjoisosissa, josta siirryimme jokea pitkin rannikolle, ja sitä seuraillen etelään. Tässä postauksessa tutustutaan ensin lyhyesti Manausin kaupunkiin Amazonasissa, ja matkataan sitten paikalliseen tapaan jokilaivalla alas Amazonia ensin Santaremiin ja aina Belémiin saakka, pysähtyen matkalla upeista jokirantabiitseistään tunnetussa Alter do Chãossa. Postauksen lopussa on vielä koottuna vinkkejä Amazon jokilaivareissun toteuttamiseen sekä tietoa retken kustannuksista.

Manaus, suurkaupunki keskellä sademetsää

Tutustuminen Brasiliaan alkoi hieman karusti torkkumalla Manausin lentokentän kovilla penkeillä, sillä saavuimme maahan aamuöisellä lennolla Kolumbian Bogotasta, eikä mitään järkevää lentokenttähotellivaihtoehtoakaan oikein ollut tarjolla. Aamulla hypättiin Uberiin ja ajettiin kaupungin keskustaan vaihtamaan rahaa ja ostamaan paikallinen SIM-kortti (joka oli melkoisen sekava prosessi rekisteröitymisineen ja useammassa liikkeessä asioimisineen). Pian sen jälkeen päästiinkin jo majoittumaan, ja ottamaan selvää, minkälainen kaupunki on kyseessä.

Trooppinen Manaus on Amazonasin osavaltion pääkaupunki, ja sijaitsee tummavetisen Rio Negron ja vaaleana virtaavan Amazonin yhtymäkohdassa, jota kutsutaan “vesien kohtaamiseksi” (meeting of the waters). Noin 1500 kilometriä Atlantilta sisämaahan sijaitsevaan miljoonakaupunkiin pääsee valtamerikelpoisilla aluksilla, mikä kertoo jotain Amazon-joen valtavasta koosta. Manaus on Amazonin alueen suurin kaupunki yli kahdella miljoonalla asukkaallaan, ja vaikka se sijaitsee “syrjässä” Amazonin sademetsien keskellä, kaupunki on tunnettu muun muassa kulttuurista, arkkitehtuurista ja Amazon-tutkimuksesta, jota tekee muun muassa National Institute of Amazonian Research. Kaupunki perustettiin vuonna 1669 portugalilaisten toimesta, ja alkujaan se oli Fort of São José do Rio Negro -niminen linnake. Nimen Manaus se sai myöhemmin ”manaós”-alkuasukasheimon mukaan. Turismi nojaa luonnollisesti pitkälti Amazoniin, ja Manausista tehdään runsaasti erilaisia retkiä ympäröivään viidakkoon, erityisesti vesiteitse.

Amazon jokilaivalla Manausista Santarémiin

Varsinainen seikkailu Amazon-joella alkoi visiitillä Manausin satamaan, josta ostettiin laivaliput Santaremiin, sekä riippumatot ja ripustusköydet. Ensimmäinen kulkupelimme oli laiva nimeltä Sao Bartholomeo VI, jolla matkattiin jokea alas 29 tuntia Santarémin kaupunkiin Parán osavaltioon. Mitään luksus-paatteja nämä laivat eivät ole, pikemminkin sellaisia hyvin yksinkertaisia Amazonin “paikallisbusseja”, joilla hoituu niin matkustajaliikenne kuin rahdinkuljetuskin. Jokilaivoilla on yleensä muutamia hyvin simppeleitä hyttejä laverisänkyineen, mutta se normaalein tapa matkustaa on omassa riippumatossa laivan kannella. Me menimme satamaan puoli yhdeksän aikaan aamulla, eli noin kolme tuntia ennen laivan lähtöä, sillä haluttiin olla ajoissa varaamassa paikkoja riippumatoille. Mitään tungosta tällä laivalla ei ollut, mutta netissä on useampia “kauhutarinoita” siitä, että kannet on aivan puskettu täyteen limittäin roikkuvia mattoja, ja viimeisimmät voivat joutua etsimään paikkansa alhaalta tahrikannelta.

Onneksi tämä laiva ei todellakaan ollut täynnä (eikä siis tullut “valmiiksi täynnä” ylempää joelta, vaan lähti liikkeelle Manausista), ja aamulla kansilla ei ollut kuin muutama tyyppi ripustelemassa mattoja. Me valittiin kahdesta riippumattokannesta ylempi, ja asemoitiin matot niin, että niistä näki mukavasti ulos, mutta ei kuitenkaan otettu paikkoja “tuulisimmasta” rivistä laidan vierestä. Rinkat aseteltiin mattojen alle jonkinlaisen puisen lavan päälle. Sitten tutustuttiin laivaan, jonka varustukseen kuului hyvin yksinkertaiset vessat ja suihkut, sekä pari vesipistettä, josta sai täyttää pulloihin ihanan kylmää ja hyvänmakuista juomavettä. Ylimmällä kannella oli pieni kanttiini, josta sai ostaa pieniä snäckejä ja juomia, ja alhaalla oli laivan keittiö, jossa valmistetaan aamupalaa ja lounaaksi ja päivälliseksi valmiita liha- tai kana-annoksia. Omia eväitä, kuten hedelmiä ja pähkinöitä, kannattaa ottaa, sillä niitä on mukava natustella riippumatossa loikoillessa ja maisemia katsellessa, eikä laivalla paljon muutakaan tekemistä ole. Tai no, itse asiassa laivalla olisi ollut myös ihan kohtuuhintainen satelliitti-wifi, mutta me päätimme verkossa roikkumisen sijaan keskittyä itse matkaan.

Pian lähdön jälkeen saavuttiin Rio Negron ja Amazonin vesien kohtaamispaikkaan, ja todellakin nämä joet ovat hyvin eriväriset. Noin muuten maisemat eivät olleet mitenkään kovin ihmeelliset, laivan lipuessa leveällä joella varsin kaukana rannoista. Toisin sanoen, ei siis kannata elätellä toiveita, että jokilaivalta pääsisi tarkkailemaan vaikkapa apinoita tai muita sademetsän eläisiä. Pääosin maisema oli sellaista rehevän vihreää, matalaa sademetsää, mutta toki joen rannoilla on myös paljon hakattuja, ei-niin-kauniita alueita. Iltapäivä kului melko pitkälti matoissa lojuen ja lukien, välillä jotain kuvaa ja videota ottaen. Käytiin myös tutustumassa kanttiinin tarjontaan, ja juotiin muutama olut, ennen kuin palattiin takaisin mattoihin torkkumaan. Upean auringonlaskun jälkeen käytiin “ravintolasalissa” syömässä yksinkertainen päivälläinen, ja sitten palattiin vielä takaisin kanttiinin pöytiin, josta seurattiin Itacoatiaran kaupungin ohitusta.

Nukkumaan mentiin aikaisin, kääriytyen matkalakanaan ja pitkähihaisiin vaatteisiin – vaikka sää oli yölläkin lämmin, tuuli / viima tuntui aika viileältä, ja monilla paikallisilla oli ihanan paksuja vilttejä peittoina. Herättiin aika katkonaisesti nukutun yön jälkeen todella aikaisin, kun laiva saapui ennen auringonnousua Parintinsin satamaan. Käytiin ostamassa keittiöltä aamupalalautanen, johon kuului leikkeleellä täytetty leipä, kupillinen jonkinalaista makeaa maito-ryyni-vanukasta, omena ja pala kakkua. Juomaksi sai valita todella makeaa kahvia joko maidolla tai ilman.

Päivän toinen pysähdys oli puolen päivän aikaan Jurutin satamassa, jossa laiturilta kaupattiin laivaan kaikenlaista, muun muassa lounasbokseja, tikunnokassa kannelle nostaen. Joitain myyjiä tuli myös laivaan sisälle tarjoamaan tuotteitaan. Santarémin kaupunki alkoi hiljalleen lähestyä iltapäivän edetessä, ja viimein auringonlaskun aikaan saavuttiin perille. Lämmin suihku ensimmäiseksi yöksi varatussa hotellissa tuntui ihanalta, ja sen päälle käytiin kiertelemässä rantakadulla, jossa oli varsin vilkas sunnuntai-illan meininki.

Biitsejä ja iguaaneja Alter do Chãossa

Santarémin sijaan meidän pääkohde jokilaivareitin varrella oli pieni, noin 7000 asukkaan Alter do Chãon kylä Santarémin länsipuolella. Hypättiin paikallisbussiin, jolla ajeltiin noin 45 minuuttia Alter do Chãon keskustaan. Paikka on kuivalla kaudella varsin suosittu lomakohde, jossa on lukuisia, kansainvälisessä mediassa hehkutettuja hienohiekkaisia rantoja, ja jonka ympäristöön tehdään erilaisia veneretkiä. Huhtikuu on kuitenkin selkeästi off-seasonilla, ja kylässä oli todella hiljaista. Eikä ihme, sillä sadekauden keskellä suurin osa biitseistä on veden peitossa, ja esimerkiks läheisellä niemellä sijaitseva Love Beach oli kokonaan veden vallassa, rannan ravintolarakennuksista näkyi vain katot.

Pari päivää Alter do Chãossa vierähti osin koneiden ääressä, mutta käytiin myös lenkkeilemässä ja kävelemässä kylässä ja sen ympäristössä, syömässä ja caipirinhoilla keskusaukion ravintolassa sekä uimassa ja hengailemassa rantabaarissa, jossa pöydät oli kirjaimellisesti vedessä. Ilma oli sadekaudesta huolimatta pääosin kaunis ja aurinkoinen, ja viihdyttiin kyllä. Varsinaisille viidakkoseikkailulle ei ehditty, mutta bongailtiin sentään lukuisia komeita iguaaneja, ja jokidelfiinejäkin nähtiin.

Amazon jokilaivalla Santarémista Belémiin

Amazonin jokilaivaseikkailun toinen osuus oli 43 tunnin siirtymä Santarémista Belemiin, lähelle Atlantin valtamerta. Aluksena toimi tällä kertaa paatti nimeltään F/B San Marino, joka oli varsin samanlainen kuin edellinenkin alus, hieman pienempi tosin. Santarémissa vietetyn iltapäivän jälkeen päästiin nousemaan laivaan seitsemän aikaan illan jo pimennyttyä, ja ripustettiin mattomme jälleen ylemmälle matkustajakannelle. Laiva lähti liikkeelle yhdeksän aikaan, ja kävimme käytännössä saman tien nukkumaan.

Seuraava päivä kului verkkaisesti maisemia katsellen ja joen elämää seuraillen. Amazon on eräänlainen Pohjois-Brasilian highway, mutta valtavan liikenneväylän lisäksi se on paikallisille käytännössä koko elämän keskus ja myös tulonlähde. Suurempia asumiskeskittymiä joen varrella on melko vähän, mutta asutusta silti löytyy sekä pääväylän varrelta että lukuisten sivuhaarojen varsilta. Päivällä ohitimme ensin Almeirimin kaupungin, ja myöhemmin iltapäivällä pysähdyttiin Gurupassa, jossa seurattiin nuorison uimanäytöstä ja laitureilta hyppimistä.

Tässäkin laivassa tarjoiltiin edullisia aterioita, ja päivällisen lihakeittoa oli Tonin mielestä todella hyvää. Aika harva, miehistön lisäksi, näytti kuitenkin käyvän syömässä, eli omat eväät on se normaalein tapa ruokailla. Kuten edelliselläkin laivalla, turisteja oli todella vähän, meidän lisäksi vain yksi pariskunta ja yksi yksin matkustava mies. Kaupunkien läheisyydessä pystyimme hyödyntämään mobiilidataa, ja istuimme jopa hetken koneiden ääressä.

Auringon laskiessa käännyttiin pois Amazonin päävirrasta kapeahkoon “kanaaliin” kohti Belémia. Ensin vähän harmitti, että tämä kapea osuus, jossa pääsee tarkkailemaan luontoa lähempää, menee ohi pimeässä, mutta onneksi vielä seuraavallekin päivälle riitti kapeita väyliä. Aamulla mentiin muun muassa lukuisten saarien ohi, ja muutenkin ajettiin rantojen läheltä. Paikallista asumista ja elämää oli mielenkiintoista seurata, vaikka edelleenkään emme bonganneet sademetsän eläimiä. Barcarenan pikkukaupungin lähellä oli erityisen kaunis kanaalipätkä, jonka jälkeen lähestyttiin hiljalleen Belémin suurkaupunkia. Loppuun asti mentiin varsin näteissä viidakkomaisemissa, ja kun Belémin pilvenpiirtäjät yhtäkkiä ilmestyivät näkyviin, kontrasti oli melkoinen. Pitkän laivamatkan jälkeen oli mukava päästä maihin ja oikeaan sänkyyn, mutta yksinkertaisista oloista huolimatta tämä jokilaivareissu oli ihan ehdottomasti kokemisen arvoinen!

Faktoja ja vinkkejä jokilaivailuun Amazonilla

Hinnat:

• Manaus-Santarém noin 26 euroa per henkilö
• Santarem-Belém noin 42 euroa per henkilö
• Aamupala laivalla noin 1,5 euroa
• Lounas tai päivällinen noin 4 euroa
• Olut kanttiinista noin 1 euro (pieni tölkki)
• Riippumatto köysineen noin 7-10 euroa

Liput on mahdollista varata verkossa etukäteen, tai ne voi ostaa satamasta esimerkiksi lähtöä edeltävänä päivänä.

Portugalin taidosta on hyötyä paikallisten ja henkilökunnan kanssa keskustelemisessa, mutta ilman kielitaitoakin kyllä pärjää, sillä mitään monimutkaista laivalla ei tarvitse hoitaa. Lippuja ostaessa käytettiin espanjaa tai hyödynnettiin Google-kääntäjää.

Laivalla tuntui turvalliselta olla, eikä kenenkään tavaroihin näyttänyt kukaan kajoavan. Arvoesineet on siitä huolimatta tietysti syytä pitää aika mukana, ja yöllä sisällä riippumatossa.

Pitkähihaiset vaatteet ja villasukat, tai mahdollisesti peitto, lämmittää yöllä mukavasti. Hyttysiä tai muita hyönteisiä ei laivalla juurikaan ollut, mutta hyttysmyrkky on Amazinilla aina hyvä olla mukana.

Ota mukaan reilusti eväitä ja lukemista tai muuta tekemistä. Aika laivalla kuluu aika hitaasti, mutta toisaalta se on oivallinen tilaisuus hidastaa ja hengitellä, sekä tietysti ihailla maisemia.

Varaa kanttiinia ja keittiön ruokia varten mukaan käteistä rahaa, vaikkakin useimmin myös kortilla maksaminen on mahdollista.

Lähtisitkö sinä tutustumaan Amazoniin jokilaivamatkan merkeissä? Valitsisitko majoitukseksi hytin vai riippumaton? Jaa ajatuksia kommenteissa, ja jätä kysymyksiä, jos joku asia jäi vielä askarruttamaan.

Amazonin jokilaivoilla seilataan myös Kerran Elämässä -blogissa.