Lesotho, vuoristoinen kuningaskunta keskellä Etelä-Afrikkaa

Huhtikuun lopulla eteläisen Afrikan kierroksemme jatkui Botswanasta Lesothoon, maata pitkin Etelä-Afrikan kautta. Lesotho, jota kutsutaan myös nimellä “Kingdom in the Sky” eli taivaita hipova kuningaskunta, on maailman korkeimmalla sijaitseva valtio, sillä sen matalin kohta on korkeammalla kuin minkään muun maan – koko pieni valtio on 1400 korkeusmetrin yläpuolella. Kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä Lesotho sijaitsee noin 400 kilometriä Johannesburgin eteläpuolella, ja on pinta-alaltaan noin 30 355 neliökilometriä. Me viivähdimme Lesothossa vain muutaman päivän, mutta ehdimme ihastua sen upeisiin vuoristomaisemiin, leppoisaan rytmiin ja sellaiseen vuosikymmenten taakse vievään tunnelmaan, maanläheiseen, yksinkertaiseen elämään.

Gaboronesta Johannesburgin ja Bloemfonteinin kautta Maseruun
Maata pitkin matkustaminen Gaboronesta Lehothon Maseruun tiesi meille jälleen pitkää päivää, tai tässä tapuksessa oikeastaan yötä. Lähdimme Botswanasta aikaisin aamulla Intercapen bussilla Johannesburgiin. Meillä oli ajatus käydä pienellä kävelykierroksella ja lounaalla keskustassa, mutta Park Station bussiaseman seutu oli sen verran epämääräistä, että ei sitten kuitenkaan lähdetty kaikkine reppuinemme pyörimään kaupungille. Sen sijaan suuntasimme Randburgiin, jossa tapasimme tulevan lemmikkivahtipaikan isäntäväen, joiden luokse jätimme osan tavaroistamme säilöön Lesothon reissun ajaksi. Illalla palasimme Park Stationille, ja hyppäsimme Bloemfonteiniin menevään yöbussiin.

Nukkuminen bussissa oli tuttuun tapaan sellaista onnetonta torkkumista, ja Bloemfonteinin viileässä aamussa ostettiin ihan ensimmäisenä isot kahvit, jotta herättiin kunnolla uuteen päivään. Suuntasimme paikallisbussiasemalle, josta lähtee minibusseja vähän kaikkialle. Saimme ostettua liput seuraavaan Maseruun lähtevään autoon, mutta tuttuun tapaan kukaan ei osannut sanoa, milloin se lähtee, sillä nämä pakut odotetaan täyteen väkeä. Odottelijoita oli paikalla jo aika paljon, mutta silti kesti varmaan joku 2,5 tuntia ennen kuin päästiin matkaan. Matka Lesothon rajalle oli kyllä sitten varsin vauhdikas.


Minibussi jätti meidät taksi-rankille rajan viereen, ja rajanylitys Lesothoon, meille uuteen maahan, oli nopea ja helppo – EU-passilla maahan saa 14 päivän oleskeluoikeuden ilman viisumia. Rajan toisella puolella neuvottelimme taksin kanssa hinnasta, ja hurautimme Lesothon pääkaupunkiin Maseruun. Pääkohteemme maassa oli ylempänä vuorilla, mutta ensimmäisen yön vietimme edullisessa majatalossa Maserussa. Kuuma suihku kaiken matkanteon jälkeen oli ihana, ja sen jälkeen olisi voinut vain kaatua sänkyyn, mutta pitihän se lähteä käymään kävelemässä kylillä, ja syömässä. Maseru vaikutti lyhyen tutustumisen perusteella vähän sekavalta ja äänekkäältä, ja kaupunkikuvassa vanhojen talojen rähjäisyys yhdistyi erikoisena kokonaisuutena kiiltäviin, moderneihin rakennuksiin ja ostoskeskuksiin.




Semonkong ja viehättävä Semonkong Lodge
Meillä oli alunperin suunnitelmissa kierrellä Lesothossa vuokra-autolla, ja ajaa myös vuorten yli aina Etelä-Afrikan rannikolle Durbaniin saakka. Rajallisen aikaikkunan vuoksi päädyimme kuitenkin lopulta lyhyempään reittiin ja paikallisliikenteen hyödyntämiseen. Pääkohteeksi Lesothossa valikoitui Semonkong, vuoristokylä joka tunnetaan ympäröivästä luonnostaan, erityisesti Maletsunyanen vesiputouksesta. Maserun bussiasema oli jokseenkin kaoottisen oloinen paikka, mutta nopeasti meidät ohjattiin jo lähes täyteen pikkubussiin, ja matkaan päästiin alle puolessa tunnissa. Matka Semonkongiin tarjoili varsinkin Roman pikkukaupungin ohittamisen jälkeen varsin kauniita maisemia. Suhteellisen hyväkuntoinen tie kiemurteli ylemmäs vuorille, ja hiljalleen pääkaupungin kiireisyys ja sekaisuus jäi kauas taakse.


Perillä Semonkongissa odotti ihan erilainen maailma, sellainen jossa ei mitään asfalttiteitä ole, eikä kovin paljon autojakaan – liikenne Lesothon maaseudulla tarkoittaa enimmäkseen hevosia, härkävankkureita ja aaseja, ja palvelut rajoittuvat pieniin kioskikauppoihin. Olimme varanneet pariksi yöksi majoituksen kylän keskustan laitamilta Semonkong Lodgesta, joka on yksi harvoista tarjoilla olevista majoitusvaihtoehdoista, ja sen vuoksi varsin suosittu turistien keskuudessa. Lodgessa on melkoisen arvokkaita yksityismökkejä, mutta myös suhteellisen edullisia dormimökkeja ja jopa leirintäalue.




Meidät ohjattiin ylhäällä rinteessä olevan kuuden hengen dormiin, jossa ensimmäisenä yönä oli kaksi muuta asukasta, mutta toisen yön saimme olla tunnelmallisessa kivirakennuksessa ihan keskenämme. Alkuillan vietimme ensin lodgen tavernan terassilla nauttien laskevasta auringosta ja kauniista maisemista, sekä katsellen lodgelle ja sen ohi vievän sillan liikennettä. Illan viilennyttyä siirryimme sisätiloihin viineille ja illallistamaan. Majoituspaikan ruoka oli erinomaista ja sijainti todella viehättävä, ja Semonkong Lodgea voikin lämpimästi suositella muille Lesothoon matkaaville.




Patikka upealle Maletsunyanen vesiputoukselle
Heräsimme viileään ja pilviseen aamuun, joka onneksi kuitenkin varsin nopeasti muuttui upean aurinkoiseksi päiväksi (me tarkenimme ihan T-paidoissa, ja emme voineet kuin ihmellä, miten sitkeästi paikalliset pitivät päällä vilttejä, toppatakkeja ja pipoja paisteessakin). Päivän ohjelmassa oli omatoiminen patikka Maletsunyanen rotkolle ja vesiputoukselle, ja vaikka paikka onkin Lesothon mittakaavassa suosittu, emme nähneet kuin kaksi muuta vierailijaa, ja olimme putouksilla lähes koko ajan vain kahdestaan.

Noin neljän kilometrin matka putouksille kulki kauniissa maisemissa pitkin karjapolkuja, joita kai teiksikin voi osin kutsua, ja läpi pienen paikalliskylän. Ennen pääsyä varsinaisiin kanjonimaisemiin oli jonkinlainen lipputoimisto erittäin epämääräisesti jossain lammasaitauksessa. Olimme edellisenä päivänä kuulleet että putouksille on jonkinlainen maksu, mutta emme kyllä edelleenkään ole ihan varmoja tämän lippupisteen virallisuudesta. Lammaspaimenet kuitenkin sitkeästi vaativat noin 8 euron maksua, joten yritimme hoitaa sen luottokortilla (meidän dormikaverit olivat kertoneet maksaneensa pääsymaksun jossain, missä kävi ainoastaan kortti, joten meillä ei ollut käteistä). Korttipääte ei kuitenkaan saanut yhteyttä, joten liput jäivät meiltä maksamatta.


Maletsunyanen putous oli kyllä sinänsä ihan jonkinlaisen rahan arvoinen nähtävyys. Vuoristoniittyhen jälkeen yhtäkkiä avautui maisema ihan mielettömän upeaan kanjoniin, johon ryöppyää noin 200 metrinen vesiputous. Seisoimme pitkän tovin ensimmäisellä jyrkänteen reunalla ihmetellen, miten kaunista voikaan olla, ja jatkoimme sitten muille näköalapaikoille pitkin kanjonin reunaa. Myös kanjonin pohjalle johtaa jonkinlainen reitti, jota yleensä kai mennään oppaan johdolla, ja myös köysilaskeutumista kanjoniin pohjalle on tarjolla. Meille kuitenkin riitti vaeltelu kanjonin yläpuolella, tyrmäävän upeita maisemia ihaillen. Puhelimen kameralla vastavaloon otetut kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta maisemalle, mutta tämä paikka pitää kyllä joka tapauksessa kokea paikan päällä.






Palasimme Semonkong Lodgelle osin vierailukeskukselle (hienon näköinen rakennus, joka kuitenkin vaikutti olevan kiinni) vievää tietä pitkin, jota oli huomattavasti helpompi kulkea kuin paikoin mutaisia polkuja. Iltapäivän lopuksi kävelimme vielä kohti varsinaista kylää, ja piipahdimme erittäin yksinkertaisessa, pikkuruisessa paikallispubissa oluilla. Ennen auringonlaskua kiersimme vielä vielä maisemareittiä pitkin kotiin, ja ehdimme myös istuskella muutaman tovin koneiden ääressä ennen päivällistä. Loppuilta sitten vain fiilisteltiin tulen ääressä mökissä, joka siis lämmitettiin kamiinalla.





Mistä matkavakuutus pidempää reissua varten?
Lähes kymmenen vuoden nomadielämän aikana olemme etsineet kustannustehokkaita ja toimivia ratkaisuja erityisesti matkailijan terveysvakuutuksiin.
Nomadin matkavakuutus: 3 helppoa vaihtoehtoa -artikkelissa esittelemme kansainvälisiä, myös pitkiin reissuihin soveltuvia vakuutusvaihtoehtoja.
Olisimme viihtyneet Lesothossa huomattavasti pidempään, ja tästä lyhyestä reissusta jäi kipinä palata sinne joskus pidemmän vaelluksen merkeissä. Erityisesti Lesothon itäisin osa ja Etelä-Afrikan raja-alue siellä kiinnostaa, sillä siellä sijaitsevat korkeat Lohikäärmevuoret, eli Drakensbergin vuoristoalue, johon kuuluu myös koko eteläisen Afrikan korkein vuori Thabana Ntlenyana. Tällä kertaa matkamme kuitenkin jatkui takaisin Etelä-Afrikan koillisosaan, ja sieltä vielä Eswatinin kautta Mosambikiin, näistä kohteista lisää seuraavissa postauksissa!

Oliko Lesotho sinulle tuttu maa, tai kiinnostaisiko matkustaa tähän hieman syrjäisen oloiseen, vuoristoiseen pikkuvaltioon? Jaa ajatuksia ja kokemuksia kommenteissa!



