Reppureissu Sansibarille ja Dar es Salaamiin
Tammikuussa käytimme viimein jo kertaalleen eteenpäin siirretyn “poistumislippumme” Keniasta, eli lennot Nairobista Dar es Salaamiin. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä pidempi reissu Tansanissa kulkien halki maan ja jatkaen matkaa edelleen Malawiin, mutta aikataulu- ja sääsyistä (sadekausi), päätimme tehdä tällä kertaa vain viikon mittaisen matkan Tansaniaan ja palata sieltä takaisin Keniaan. Tässä postauksessa tutustutaan lyhyesti Tansanian pääkaupunkiin Dar es Salaamin ja kerrataan viiden päivän retkemme kauniille Ungujan saarelle Sansibarilla.
Harmaata säätä ja pienpanimo-olutta Dar es Salaamissa
Dar es Salaam on noin kuudella miljoonalla asukkaallaan Tansanian suurin kaupunki, ja myös maan suurin satama. Kaupungin väestö on kuitenkin levittäytynyt varsin laajalle alueelle, ja Darin kaupunkikeskusta on pienehkö ja hiljainenkin verrattuna väestöltään suunnilleen saman kokoiseen Nairobiin. Dar es Salaam tunnetaankin varsinaisia kaupunkinähtävyyksiä paremmin rannoista ja vilkkaasta yöelämästä. Valtaosalle kaupunkiin saapuvista matkailijoista Dar on vain lähtöportti muualle Tansaniaan, erityisesti Sansibarille ja safarimatkoille, mutta jos siellä malttaa pysähtyä, tutkittavaksi löytyy muun muassa kolonialismin aikaista arkkitehtuuria, museoita ja monumentteja sekä markkinakatuja ja käsityöläisputiikkeja.
Meillä oli vain yksi kokonainen päivä aikaa tutustua Dar es Salaamiin, ja ikävästi sattui kohdalle kovin harmaa ja erityisesti aamusta varsin sateinen päivä. Lähdettiin kuitenkin keliä uhmaten liikkeelle kävellen, sade sentään on päivätasaajalla melko lämmintä, niin mitäpä se haittaa jos vähän kastuu. Jotta voitaisiin käyttää nettiä (suomalaisella sim-kortilla data on järjettömän kallista), käytiin Vodacomin liikkeessä ostamassa sim-kortti ja viikoksi viiden gigan datapaketti. Kuten Keniassa, Tansaniassakin sim-kortti pitää rekisteröidä, eli sellaisia varsinaisia pre-paid kortteja ei ole olemassa. Liikkeessä homma kuitenkin hoitui melko nopeasti ja helposti. Nostettiin myös vähän paikallista rahaa, sillä tiedossa oli, että ainakaan kaikissa Sansibarin rantakuppiloissa ja paikallisliikenteessä ei käy kortti.
Kävelimme lauttarannan läheisyydestä (jossa majoituimme hieman rähjäisessä Kibodya Hotellissa*) halki keskustan, yli uudehkon Tanzanite Bridge sillan ja pitkin rantaviivaa kohti Masakia, niemimaata jonne on keskittynyt paljon eurooppalaista asutusta ja jossa väestö on keskivertoa huomattavasti vauraampaa. Masaki on viehättävää aluetta, jos on paljon ravintoloita, hotelleita ja kaunista rantaviivaa. Meidät sinne vei kutsu tulla tutustumaan kaupungin ainoaan pienpanimoon, Crafty Dee’s Brewpubiin. Tarkempi esittely panimosta julkaistaan Craft Beer Nomads -blogissa myöhemmin, mutta täälläkin vinkkinä, että mikäli tykkäät maistella paikallisia oluita osana matkailua, suuntaa Darissa ehdottomasti tänne!
Pikaveneellä Darista Sansibarille
Sansibarille pääsee Darista edullisesti lentämällä, mutta me halusimme kokea hieman autenttisemman tavan ja mennä vesiteitse. Valitettavasti reitillä aiemmin liikennöinyt hitaampi mutta edullinen “slow boat” lautta on ilmeisesti lopettanut toimintansa kokonaan, joten ainoa vaihtoehto oli ottaa nopea speed boat -lautat. Olimme varanneet jo etukäteen netistä liput 9:30 lähtevään aamulauttaan, jolle tuli hintaa 35 dollaria per pää. Onneksi sattui olemaan melko tyyni sää, sillä toisinaan kuulemma merenkäynti on sellaista, että vauhdikkaasti etenevässä, aalloissa pomppivassa speed boatissa on oksennuspusseille tarvetta :D. Nyt matka sujui kohtalaisen tasaisesti, vaikka vauhdilla mentiinkin.
Noin puolentoista tunnin matkan jälkeen saavuimme Sansibarin suurimmalle saarelle, Ungujalle, johon yleensä viitataan vain Sansibarina, vaikka saariryhmään kuuluu muitakin saaria. Ungujalla sijaitsee Sansibarin kaupunki, ja sen kuuluisa vanha osa Stone Town, jonka kyljessä olevaan lauttarantaan speed boatit rantautuvat. Maihinnousun yhteydessä piti täyttää uusi maahantulokaavake, ilmeisesti siksi, että Sansibar ja Manner-Tansania ovat eri tullialuetta. Me jätimme Stone Towniin tutustumien reissun loppuun, ja lähdimme suuntaamaan kohti saaren itärantaa ja Jambianin kylää. Sansibarin tunnetuimpiin resorttikohteisiin, kuten pohjoiskärjen Nungwiaan ja Kendwaan sekä itärannikon Dongween, verrattuna Jambiani on paljon hiljaisempi, mutta kuitenkin jo kohtalaisen suosittu. Matka taitettiin paikalliskyydeillä, saaren kylien välillä kulkevilla, edullisilla, dala-dalaksi kutsutuilla lava-autoilla. Matka saaren halki Pajeen ja siitä edelleen rantatietä pitkin Jambianiin kesti noin puolitoista tuntia.
Jambianin kylä sopii rauhallisemman rantakohteen ystäville
Perillä Jambianissa etsittiin seuraavien kolmen päivän majoituksemme Wow Beach House, pieni paikallinen majatalo, jolla oli loistavat arviot bookingissa (tällä hetkellä majataloa ei sieltä kuitenkaan jostain syystä enää löydy). Aivan viehättävä paikka se olikin, leijasurffiopettajanakin toimivan paikallisen miehen rakentama ja omistama, kolmen huoneen talo melkein rantaviivassa. Noin kolmenkymmenen euron hintaan kuului ilmastoidun huoneen ja oman kylppärin lisäksi aivan todella ihana ja runsas aamupala. Ihan vieressä on myös tosi kiva pieni ravintola, Jiwe’s Swahili Kitchen. Tätä paikalliskylää voi kyllä suositella, jos hakee Sansibarilta jotain ihan muuta kuin resorttielämää.
Jambianikaan ei toki enää ole mikään varsinainen kätketty helmi, ja vilkkaimpaan sesonkiaikaan väkeä varmasti riittää. Tammikuun puolivälissä vuodenvaihteen sesonki oli kuitenkin jo päättynyt, ja kylässä ja rannoilla oli melko hiljaista. Jambianin ranta on upea, sellainen täydellisen valkohiekkainen ja pitkä, rantaa pitkin voi kävellä jopa parikymmentä kilometriä pohjoiseen Pajen ja Bwejuun rannoille ja aina Pingween saakka. Matalassa rannassa vuorovesi-ilmiö on kuitenkin todella voimakas, joten kannattaa tsekata nousu- laskuvesien ajankohdat – nousuveden huipun aikana rannat peittyvät lähes täysin, ja laskuveden aikaan meri vetäytyy satojen metrien päähän. Hieman vuodenajasta riippuen itärannikolla on myös melkoisesti merilevää, jota siellä myös paikoin viljellään, joten rannat harvoin näyttäytyvät täysin puhtaanvalkoisina.
Meidän aika Jambianissa kului lähinnä rantoja pitkin kävellessä, auringonnousun aikaan lenkkeillessä ja muuten vain oleskellessa. Kävelimme yhtenä iltapäivänä hiekkarantaa pitkin Pajeen, ja ihastelimme matkalla upeita rantamaisemia ja leijasurffaajien taiturointia. Jambianissa ja Pajessa on lukuisia leijasurffikouluja, ja oletettavasti se on monelle tärkein loma-aktiviteetti Sansibarilla. Kävimme myös dala-dalakyydillä Pingwessa, jossa sijaitsee “instagram-kuuluisa” The Rock, pienelle kalliolohkareelle rakennettu rantaravintola, jonka nousuveden aikaan ympäröi meri. Todella kaunis paikka se olikin, ja varsin suosittu.
Suojeltu Jozani Forest on Sansibaringueretsojen koti
Hyödynsimme dala-daloja myös vieraillessamme saaren keskiosassa Jozani Forest luonnonpuistossa, joka on osa Jozani Chwaka Bay kansallispuistoa. Jozani Forestin tunnetuimpia asukkaita ovat endeemiset Red Colobus -apinat, eli Sansibaringueretsat, mutta muutenkin se on tutustumisen arvoinen, ihanan vihreä metsäalue, jossa on kosteikkoja ja myös mangrove-metsä lahdenpoukaman tuntumassa. Jozani Forestiin pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella, jonka voi varata puiston portilta (aikuiset 12 dollaria). Asiantuntevat oppaat kierrättävät vierailijoita metsäpolkuja pitkin, kertoen alueen taustoista, kasveista ja eläimistä.
Metsäkierros oli todella kiinnostava, mutta itse gueretsojen ihastelu tuntui hieman turistiselta touhulta. Lukuisia ryhmiä oli yhtä aikaa ihan apinoiden vieressä, ja jotenkin tuli jopa sellainen fiilis, että tämä yksi lauma niitä oli jotenkin rauhoitettu, kun vain roikkuivat apaattisesti kuvattavana turisteista välittämättä. Vauva-apinat sentään juoksentelivat leikkisinä ympäriinsä, ja täytyy toivoa, että vain satuimme osumaan paikalle päiväunien aikaan, eivätkä näkemämme gueretsat olleet vain “näyttelyesineinä”. Joka tapauksessa nuo vain Sansibarilla tavattavat apinat ovat tosi hurmaavannäköisiä otuksia, ja kaikkiaan niitä on Jozani Forestissa noin kolme tuhatta. Luonnonpuistossa on myös muita apinoita, erityisesti sinimarakatteja, ja lisäksi kansallispuiston alueella tavataan muun muassa sivettikissoja, villisikoja, puutamaaneita, galagoita, hyppypäästäisiä, merikilpikonnia, delfiinejä ja kameleontteja, sekä yli 40 perhoslajia ja yli 100 lintulajia.
Päivä Stone Townin viehättävillä kujilla
Reissun päätteeksi, ennen palaamista Nairobiin, vietimme vielä tovin Sansibarin kaupungin vanhassa osassa, historiaa huokuvassa Stone Townissa. Kolmiomaiselle niemimaalle rakennettu Stone Town on ollut kulttuurien kohtauspiste ja kauppapaikka (myös orjakaupan keskus), jonka historia näkyy arabialaisessa arkkitehtuurissa, jossa on niin eurooppalaisia kuin intialaisia vaikutteita.
Majoituimme Hiliki hostellissa*, joka on vanhassa hienossa rakennuksessa todella hyvällä paikalla, mutta jossa huone oli kyllä melkoisen tunkkainen. Teimme pari pitkähköä kävelykierrosta Stone Townin kauniilla kujilla, tinkasimme korukaupoissa, silittelimme puistoissa ja ravintoloissa katukissoja, joita on ihan valtavasti, piipahdimme linnoituksessa ja istuskelimme rantakuppiloissa. Stone Townin viehätys piilee sen historiaa huokuvissa rakennuksissa, joita on osin restauroitu huomattavasti paremmin kuin vaikkapa vanhassa Mombasassa, sekä sokkeloisissa kujissa, joita reunustavissa pienissä putiikeissa myydään kaikenlaista mausteista käsitöihin. Iltaisin vierailijat usein suuntaavat kaupungin lukuisiin kattoterassiravintoloihin nauttimaan sundownereita auringonlaskua ihaillen.
Sansibar Townista matkamme jatkui paluulla Keniaan, jossa vietimme viimeiset viikot reilun puolen vuoden mittaiseksi venähtäneestä Afrikan reissusta. Sansibaria voi kyllä suositella osaksi pidempää Afrikan matkaa, joko yhdistettynä safariin Tansaniassa, tai miksei vaikka ihan vain rantalomakohteeksi. Saarelta löytyy majoitusta edullisista majataloista luksusresortteihin, ja suosittujen rantakohteiden lisäksi on myös hiljaisempia, mutta yhtä upeita rantoja. Pääsaaren lisäksi palvelutarjontaa on myös pienemmällä Pemban saarella, jossa mekin ehdottomasti olisimme halunneet käydä, mutta jonne emme tällä reissulla kuitenkaan ehtineet. Ehkäpä kuitenkin vielä palaamme Tansaniaan uudelleen.
Oletko käynyt tai suunnitellut matkaavasi joskus Sansibarille, tai onko Tansania muuten tuttu maa? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!
Lisää kuvia Sansibarilta ja muualta Itä-Afrikasta sekä uusista seikkailuista löytyy mm. instagram-tililtämme @FinnsAway
Sansibar vaikuttaa ihan käymisen arvoiselta kohteelta. Ette ilmeisesti käyneet tsekkailemassa snorklausvesiä? Me olemme käyneet pariinkin kertaan Tansaniassa, mutta Sansibar ja Dar es Salaam on jäänyt väliin, kun ollaan lähinnä eri safaripaikoissa oltu. Sansibarilla ollaan kerran tehty välilasku, ja Dar es Salaamista lähdetty eteenpäin, mutta kaupunkiin ei tutustuttu lainkaan.
Joo me tosiaan ei lopulta käyty snorklaamassa ollenkaan. Osin siksi kun ei ole omia maskeja tällä reissulla mukana, eikä ranta tuolla itärannikolla myöskään oikein siihen sovellu. Veneretkiä saarille ym. toki oli tarjolla, ja varmasti snorklauskamat olisi jostain saanut, mutta ehkä nyt oli liian vähän aikaakin lähteä retkelle.
Tansania on yksi harvoista Afrikan maista, joka on edes jollain tasolla bucketlistillä. Tässä tulikin paljon uutta infoa. Etenkin tuo metsäreissu jäi kiinnostamaan. Toivottavasti tosiaan apinoilla on hyvät olot siellä. Yllätyin myös tuosta, että Sansibariin kuuluu useampi saari!
Sansibarista usein puhutaan yhtenä saarena, ja onhan tuo suurin saarista selkeästi se suosituin, mutta muitakin samassa saariryhmässä todella on. Vähän harmittaa kun ei ehditty käydä tutustumassa Pembaan, mutta tarkoitus on kyllä palata vielä Tansaniaan, niin ehkäpä sitten käydään siellä.
Tästä kaupungista en ole ennen lukenutkaan, oli tosi mielenkiintoisen kuuloinen paikka ja tuo retki Sansibarille houkuttelee myös kovasti. Tansania on ehdottomasti listalla Afrikan maista ja osuu seuraavalle sinne suuntautuvalle matkalle, kunhan saadaan reittiä ja suunnitelmia vielä tarkemmin kasattua.
Tansania on mahtava matkailumaa, ja kohteita todella riittää. Moni tosiaan yhdistää safarimatkan ja Sansibarin, mikä ihan varmasti on hyvä kombo!
Ihana tuo The Rock! Oli pakko käydä Instasta kurkkaamassa, miltä se näyttää nousuveden aikaan! En yhtään ihmettele, miksi se on niin suosittu kuvauskohde 😀 Ja onhan se hauskan näköinen noin laskuvedenkin aikana.
The Rock todella näyttää ihanalta, riippumatta vuoroveden vaiheesta. Sen rakentaminen oli kai melko iso projekti kaikkine johdotuksineen ja putkituksineen, ja alusta asti on myös haluttu toimia ekologisesti, mikä on tietysti tosi hienoa.
Tuttuja paikkoja vajaan vuoden takaiselta Sansibarillekin vieneeltä reissultamme. Me majoituimme tuolla itärannalla kävelyetäisyydeltä tuosta Rock Ravintolasta ja kävimme siellä lounaallakin, vaikkei se tietysti mitenkään edullisin vaihtoehto ollut. Stone Townista Pingween “muuttomatkan” puolivälissä oli sopivasti tuo Jozani, joten poikkesimme sielläkin.
Stone Townin ohella voisin suositella veneretkeä sieltä läheiselle Prison Islandille, jos siis vielä palaatte tuolle suunnalle!
Prison Islandille tarjottiin meillekin retkeä useampaan kertaan, mutta lähinnä aikataulusyistä se jäi väliin. Sansibarille jäi toki vielä paljon muutakin nähtävää, joten ehkäpä sitten seuraavalla Afrikan reissulla palataan noihin kauniisiin maisemiin.
Olen käynyt Tansaniassa noin 10 vuotta sitten. Ohjelmassa oli Kilimanjaro sekä safarit. Sansibarilla en käynyt, mutta meidän porukasta osa jatkoi matkaansa sinne. Ihana valkohiekkainen ranta. 🙂
Kilimanjaroa en tässä postauksessa edes hoksannut mainita, mutta sehän tietysti on yksi Tansanian merkittävimmistä kohteista! Kiipeäminen sen huipulle on ihan varmasti ikimuistoinen kokemus, ja todellakin kiinnostaisi mennä! Kilimanjaro itse asiassa oli tämänkin reissun aikana ajatuksissa, mutta jäi nopeasti ohjelmasta, kun meillä ei ollut oikein mitään varusteita mukana.
Hyvä tietää, että Sansibarille pääsee mantereelta myös laiva/lauttakyydillä! Tansania + Sansibar on ollut pitkään bucket listalla ja olisi kiva yhdistää se vielä Keniaan… Ei toteudu ehkä vielä lähivuosina, mutta joskus! Haluaisin päästä kokemaan nuo Sansibarin liidunavalkeat rannat 🙂
Me haluttiin ehdottomasti mennä nimenomaan vesitse, ihan jo maisemienkin vuoksi! Lentämällä pääsee kyllä myös kätevästi, mutta jos haluaa käydä myös Dar es Salaamissa, tuo ihan keskustasta lähtevä lautta on tosi näppärä.
Ei mikään ihme, että Sansibar on suosittu kohde. Ihan kivalta näyttää. Tuollainen yhdistelmämatka safar/ Sansibar olisi kyllä mielenkiintoinen.
On siellä todella kauniita rantoja ja ihan mielettömän upeita resortteja jos sen tyyppisestä majoituksesta tykkää. Ja tosiaan moni yhdistää muutaman päivän safariretken rentoutumiseen Sansibarilla.
Kylläpä alkoi kuulostaa kiinnostavalta! Kaikki tuo kulttuuri, näkymät ja arkkitehtuuri – miten kiehtovaa. Ja oli hauska lukea eläimistä, joista en ikinä ole kuullutkaan, en ole koskaan kuullut edes sinimarakatista gueretsoista puhumattakaan. Oli varmaan tosi hienoa viettää puoli vuotta noilla seuduilla. Itselläni on vain yksi Afrikkakokemus, kymmenen vuotta sitten Keniassa Opettajat ilman rajoja -järjestön matkalla. Tietysti se oli myös aivan erilainen, eihän turistimatkoilla käydä paikallisissa kouluissa varmaan koskaan.
Stone Town on kiehtova juuri historiansa vuoksi, ja melkoinen kulttuurien yhteensulautuma. Sansibar noin muuten on sitten enemmän rantalomakohde, ja oikein kiva sellainen. Jozani Forest tuo oman kivan lisänsä, ja apinoiden touhuja oli tosi kiva seurata! Meidän puolivuotinen meni toki isolta osin töidenkin merkeissä, joten ihan älyttömän paljon ei ehditty, mutta seitsemässä maassa kuitenkin käytiin. Opettajat ilman rajoja -järjestön matka on epäilemättä ollut myös todella mielenkiintoinen, paikalliset koulut, ainakin siis suurkaupunkien ulkopuolella, on varmasti todella erilaisia kuin mihin näin länsimaisena on tottunut.
Hurray, this is just the right information that I needed. You make me want to learn more!