Kaupunkikulttuuria, historiaa ja rantoja Brasilian Belémissä, Reficessa ja Salvadorissa

Jokilaivamatka Amazon-joella Brasiliassa kuljetti meidät Parán osavaltion pääkaupunkiin Belémiin, joka sijaitsee Amazonin suistossa lähellä Atlantin valtamerta. Belémista matka halki tämän jättimäisen valtion jatkui rannikkoa seuraillen kohti Rio de Janeiroa. Matkan varrella pysähdyimme Belémin lisäksi kahdessa muussa Brasilian pohjoisosan rannikon suurkaupungissa; Pernambucon osavaltion pääkaupungissa Recifessa ja Bahian pääkaupungissa Salvadorissa. Tässä postauksessa tutustutaan näihin kolmeen historialliseen kaupunkiin, joissa voi yhdistää kaupunkikohteeseen tutustumisen rantalomailuun, ja Belémin tapauksessa myös jokilaivaseikkailuun.

Rosoinen Belem on portti Amazonille

Belém on Pohjois-Brasiliassa sijaitseva, vuonna 1616 perustettu satamakaupunki ja merkittävä portti Amazonin alueelle. Tässä trooppisessa miljoonakaupungissa (noin 1,3 miljoona asukasta), joka on myös yksi maailman sateisimmista kaupungeista, alueen vehreä luonto yhdistyy vauraaseen historiaan, moderniin kaupunkielämään ja perinteiseen paikalliseen kulttuuriin. Parán osavaltio tunnetaan parhaiten nimenomaan Amazon-joesta, joskin valtaosa joen pituudesta virtaa Amazonasin osavaltiossa. Alueen talous pohjautuu pitkälti sen luontoon; Parán alueella tuotetaan muun muassa kumipuista saatavaa kumia, maniokkipuuta, açaí-puuta, ananasta, kaakaota, mustapippuria, kookospähkinää, banaania ja mineraaleja. Nimenä para lienee monelle tuttu parapähkinästä, ja parapähkinäpuun arvellaankin olevan lähtöisin Amazon-joen alueelta.

Meille Belém oli lähinnä välipysäkki matkalla etelämmäs, mutta viivähdimme siellä muutaman päivän, tutustuen kaupungin nähtävyyksiin ja meininkiin. Merkittävimpänä rakennuksena pidetään Forte do Presépion linnoitusta, joka tunnetaan myös nimellä Forte do Castelo. Alun perin puusta rakennettu linna oli kaupunkia perustettaessa tärkeä osa alueen puolustusta, ja toimi myös Belémin ensimmäisenä kappelina. Nykyään ulkomuodoltaan vaatimaton linnoitus on historiallinen maamerkki ja siellä sijaitsee intiaanikulttuurin museo.

Luontokohteista pitävälle on tietysti runsaasti nähtävää Amazonin suistossa, mutta itse kaupungissakin, Mangal das Garçasin ekopuistossa, voi tutustua alueen kasvistoon ja eläimistöön, erityisesti linnustoon. Vehreä puisto perustettiin entiselle tulva-alueelle vuonna 2005, tarkoituksena elvyttää kaupungistumisen vaurioittamaa jokirannan luontoa. Rakentamisen kantavana teemana oli Parán alueen eri kasvillisuusmakroalueet kuivista metsistä tulvatasankoihin. Puiston alueella on myös hienoja näköaloja tarjoava, 47 metriä korkea Belémin majakka, joka valitettavasti oli käyntimme aikaan remontissa.

Muita Belémin nähtävyyksiä ovat muun muassa Ver-o-Peso, suuri perinteinen kauppatori, joka on tärkeä osa Belémin kaupunkielämää. Ihan Ver-o-Peson lähellä sijaitsee näyttävä, keltaisista nostureistaan jo kaukaa tunnistettava Estação das Docas, entinen satama-alue, joka on muutettu kulttuuri- ja ravintolakokonaisuudeksi. Paikallisista oluista kiinnostuneille vinkkinä kerrottakoon, että Estação das Docassa toimii Amazon -panimo, ja kompleksin ohi kulkevan bulevardin toisella puolella on Caboca -panimon taproom.

Varsinaista historiallista vanhaa keskustaa Belémissä ei ole, ja kaupunkikierroksen aikana totesimme, että kaupunkikuva on jokseenkin sekava ja rähjääntynyt. Arkkitehtuuri on erikoinen sekoitus rapistuneita vanhoja rakennuksia, värikkäitä ja portugalilaistyyliin laatoitettuja taloja sekä uusia moderneja tornitaloja. Belém toimii mainiosti vierailukohteena ennen tai jälkeen laivamatkan Amazon-joella, mutta varsinaiseksi kaupunkilomakohteeksi emme sitä suosittelisi, tai ainakin itse odotimme kaupungilta hieman enemmän.

Pitkiä rantoja ja kaupunkielämää Recifessa

Belémistä jatkoimme matkaa lentäen Recifeen, Pernambucon osavaltion pääkaupunkiin, joka sekin kuuluu maan vanhimpiin kaupunkeihin. Nykyään Recife on noin 3,7 miljoonan asukkaan väestöllään koko pohjoisen Brasilian suurin kaupunkialue. Recife perustettiin Capibaribe- ja Beberibe-jokien yhtymäkohtaan Portugalin siirtomaa-aikaan vuonna 1537. Kaupunki on rakentunut usealle saarelle, ja sitä kutsutaan lukuisten vesiväylien ja siltojen vuoksi toisinaan Brasilian Venetsiaksi.

Reficen tunnetuimmat nähtävyydet ovat keskittyneet sen vanhaan keskustaan, Recife Antigoon, joka alueella sijaitsee muun muassa São Benton ja Amparon luostarit, lukuisia komeita vanhoja kirkkoja sekä Amerikan ensimmäisenä synagogana pidetty Kahal Zur Israel.

Vanhan keskustan tunnetuin katu on historiallinen Rua do Bom Jesus, joka tunnetaan Recifen symbolina. Viehättävää, maailman kauneimpien katujen listoillekin päätynyttä katua reunustavat kauniisti restauroidut siirtomaa-ajan rakennukset. Toisin kuin valtaosa muusta vanhasta Recifesta, Rua do Bom Jesus säästyi 1900-luvun alun suurelta kaupunkikuvauudistukselta, jolloin valtaosa vanhoista rakennuksista purettiin Pariisista tyylivaikutteita ottaneen uudisrakentamisen tieltä. Vanhan keskustan muita maamerkkejä ovat Praça do Marco Zero -aukio sekä Francisco Brennandin veistospuisto.

Varsinaisen kaupunkikeskustan lisäksi Recife tunnetaan rannoistaan. Keskustan eteläpuolella levittäytyvä Boa Viagemin alue on rakentunut pitkien valkoisten hiekkarantojen varrelle, ja näyttää lähinnä modernilta lomakohteelta. Mekin majoituimme Reficessa nimenomaan Boa Viagemissa, joka tarjoaa mainiot puitteet niin biitsielämään kuin vaikkapa lenkkeilyyn pitkin kauniita rantoja. Boa Viagemissa muuten nähtiin lukuisia haivaarasta huomauttavia kylttejä, mutta niistä huolimatta rantavesissä riitti uimareita. Vielä huomattavasti tunnetumpi rantakohde on noin 60 kilometriä kaupungista etelään sijaitseva Porto de Galinhas, joka on toistuvasti palkittu Brasilian parhaan rannan tittelillä.

Päiväretkivinkkinä mainittakoon Recifen pohjoispuolella sijaitseva Olindan kaupunki, jonne me valitettavasti emme ehtineet. Olinda on UNESCO:n maailmanperintökohde, joka tunnetaan erityisesti hyvin säilyneestä siirtomaa-ajan arkkitehtuurista sekä musiikkikulttuurista. Moni ajoittaa vierailun Olindaan karnevaalin aikaan – Olindan karnevaali on saanut vaikutteita afrikkalaisista tansseista, ja sitä yhdessä Recifen karnevaalin kanssa pidetään koko Brasilian autenttisimpana karnevaalitapahtumana. Karnevaalin symboli on korkea kukkopatsas Galo da Madrugada, eli “Aamunkoiton Kukko”, ja kaupungilla voi karnevaalin ulkopuolellakin nähdä lukuisia kukkoaiheisia taideteoksia.

Brasilian entinen pääkaupunki Salvador huokuu historia

Jatkoimme Recifesta hieman epämukavalla yöbussilla Bahian osavaltion pääkaupunkiin Salvador da Bahiaan. Salvador on Brasilian ensimmäinen pääkaupunki ja merkittävä afrobrasilialainen kulttuurikeskus. Portugalilaiset siirtolaiset perustivat Salvadorin vuonna 1549, ja se toimi maan pääkaupunkina aina vuoteen 1763, jolloin pääkaupungin status siirtyi talouskeskukseksi kasvaneelle Rio de Janeirolle. Salvadorin historia kietoutuu vahvasti afrikkalaista laivattujen orjien historiaan, ja heidän jättämästään perinnöstä kertovat lukuisat afrobrasilialaiset festivaalit ja musiikki- ja tanssilajit, kuten capoeira ja samba.

Odotimme näistä koillisrannikon kaupungeista eniten nimenomaan Salvadorilta, ja täytyy sanoa, että se todella teki vaikutuksen. Salvadorin upein osa on sen vanhakaupunki, Pelourinho, joka on hengästyttävän kaunis kokonaisuus siirtomaa-ajan arkkitehtuuria ja vilkasta kaupunkikulttuuria. Tunnelmallisilla mukulakivikaduillakaduilla ja aukioilla tuntui välillä ihan siltä, kuin oltaisiin jossain Portugalin tai Espanjan vanhassa kaupungissa.

Pelourinhossa on lukuisia upeita kirkkoja, kuten São Franciscon kirkko, joka on tunnettu loisteliaasta, kullatusta barokkityylisestä koristelustaan. Kymmenien kirkkojen lisäksi historiallisessa keskustassa on muun muassa hienoja palatseja, viihtyisiä aukioita ja kapeina kiemurtelevia, kirkkaissa väreissä loistavien, osin rapistuneiden asuintalojen reunustamia katuja. Näimme aukioilla niin capoeira-harjoituksia kuin erilaisia rytmimusiikkiryhmiä, ja ylipäätään vanha keskusta oli todella eläväinen ja vilkas.

Rantakallion päälle rakennetusta vanhan keskustan “yläkaupungista” voi hurauttaa hienolla maisemahissillä, Elevador Lacerdalla, alas merenrantaan “alakaupunkiin”, jonka nähtävyyksiin kuuluu muun muassa Mercado Modelo kauppahalli sekä Basílica Santuário Nossa Senhora da Conceição da Praia -kirkko. Näyttävä on myös itse ranta-alue, jossa tunnelma on paikoin kuin Rivieralla, ja välillä rinteillä kiipeilevistä värikkäistä taloista ja niiden alapuolella keinahtelevista veneistä tuli mieleen joku Italian rannikkokaupunki.

Kaupunkikulttuurin ja arkkitehtuurin lisäksi Salvador tunnetaan tietysti karnevaaleistaan, mutta myös kaunista rannoista, jotka houkuttelevat niin paikallisia kuin turisteja viettämään rentoa rantapäivää. Suosituimpia rantoja ovat Praia da Barra, Praia do Porto da Barra ja Praia do Farol da Barra. Erityisen vaikuttava on Farol da Barran ranta, sillä se sijaitsee näyttävästi Barran majakan vieressä. Tämä Santo Antônion majakkanakin tunnettu, 1839 rakennettu maamerkki on osa Santo Antônio da Barran linnoitusta, joka alun perin rakennettiin jo vuonna 1536. Me näimme majakan ja rannan vain bussin ikkunasta, mutta varsin hienolta näytti, varsinkin auringonlaskun aikaan! Alla oleva kuva, hieman kehnolaatuinen kuva majakan alueesta on napattu salvadordabahia.com sivustolta.

Lue myös Rio de Janeirossa asuvan Seppo Suomelan Salvadorista, erityisesti sen kulttuurihistoriasta ja Pelourinhon alueesta Apu-lehteen kirjoittama mielenkiintoinen artikkeli.

Olivatko nämä Brasilian kaupungit sinulle ennestään tuttuja? Jos näistä kaupunkikohteista pitäisi valita vain yksi, minne sinä suuntaisit? Jaa ajatuksia ja kokemuksia kommenteissa!