Automatkalla Etelä-Afrikassa – rantoja, kansallispuistoja ja maisemateitä

Olisimme viihtyneet kauniissa Kapkaupungissa vaikka kuukausia, mutta totta kai halusimme tutustua Etelä-Afrikkaan laajemminkin. Päätimme kiertää läntistä Etelä-Afrikkaa vuokra-autolla, ja valitsimme kohteeksi etelärannikon suositun Garden Routen sekä hiljaisempia reittejä matalien vuoristojen ympäröimissä laaksoissa ja länsirannikolla. Lisäksi käväisimme Itä-Kapin puolella muun muassa suurista norsulaumoista tunnetussa Addon kansallispuistossa, sekä Pohjois-Kapissa karun aavikon ympäröimässä Calvinian pikkukaupungissa. Tässä postauksessa siis kohdevinkkejä autoiluun Etelä-Afrikan Kapmaassa, ja lopussa myös infoa auton vuokraamisesta Etelä-Afrikassa.

Mikä ihmeen Kapmaa?

Kapmaa mielletään usein Kapkaupungin ympäristöksi, mutta itse asiassa tämä valtava alue kattaa yli puolet Etelä-Afrikan pinta-alasta, ja jakaantuu nykyään Länsi-Kapin, Itä-Kapin ja Pohjois-Kapin provinsseihin. Alun perin Kapmaa (Cape Colony) oli hollantilaisten, ja myöhemmin brittien, laaja siirtomaa-alue, josta muodostettiin vuonna 1910 Etelä-Afrikan unioniin kuuluva Kapmaan provinssi.

Kaikki kolme nykyistä Kapmaan provinssia ovat laajoja, ja niiden perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää viikkoja, ellei kuukausia. Alueista parhaiten tunnettu ja suosituin on Länsi-Kap, jossa sijaitsee niin Kapkaupunki kuin maan tunnetuimmat viinialueetkin. Myös etelärannikon suosittu Garden Route sijaitsee osin Länsi-Kapin alueella, mutta reitin toinen puolisko kuuluu Itä-Kapin alueeseen. Itä-Kapin suurin kaupunki on etelärannikolla sijaitseva Gqeberha, joka edelleen tunnetaan laajalti entisellä nimellään Port Elizabeth. Itä-Kapin alue tunnetaan upeista rannikkomaisemista, mutta myös luonnonpuistoista, kuten Addon kansallispuistosta.

Alueista hiljaisin ja vähiten tunnettu on Pohjois-Kap, joka on suurelta osin karua puoliaavikkoa, karoota. Tästäkin provinssista kuitenkin ihan mielettömän hienoja luontokohteita, ja alue houkuttelee erityisesti seikkailullisia, “off-the-beaten-path” -tyyppisten kohteiden ystäviä.

Kapmaan viinialueiden halki etelärannikon Garden Routelle

Vuokrasimme auton siis Kapkaupungista, ja lähdimme ensin suuntaamaan kohti länttä. Meillä oli olutharrastukseen liittyen sovittuna pari panimovierailua Kapin viinialueilla, joten päädyimme kauniiden viinipeltojen keskelle, vaikka varsinaista viinitilavierailua emme tehneetkään. Kapin viinialueilla viini ja olut valmistuvat sulassa sovussa – me kävimme erinomaisessa Soul Barrel Brewing -pienpanimossa, joka on rakennettu entisen viinitilan idylliseen miljööseen, vanhoihin viinikellareihin. Lisäksi vierailimme Karoo Craft Brewers -panimolla, joka sijaitsee Simonswlei Wines -viinitilan tiloissa.

Viinialueelta matkamme jatkui sisämaassa pitkin hiljaisia teitä aina Barrydalen pikkukaupunkiin saakka, josta suuntasimme kohti rannikkoa ja suosittua Garden Routea, joka on Etelä-Afrikan etelärannikkoa myötäilevä, noin 300 kilometrin mittainen maisemareitti. Garden Routen alueeseen katsotaan kuuluvan Länsi-Kapin Mossel Bayn ja Itä-Kapin Storms Riverin välinen osuus rannikosta, mutta määritelmiä tuntuu olevan useampia. Joka tapauksessa tämä “puutarhareitti” tunnetaan komeista rannikkomaisemista, kauniista rannoista ja upeasta Tsitsikamman kansallispuistosta.

Me aloitimme Garden Routeen tutustumisen käymällä Mossel Bayn suositulla Diaz Beachilla, josta jatkoimme viehättävälle Herolds Bay Beachille. Yövyimme Georgen kaupungissa, tai oikeastaan sen ulkopuolella nukkumalähiössä, josta vuokrasimme viehättävän majapaikan. Satuimme asumaan ihan Outeniqua pienpanimon vieressä, joten totta kai kävimme tutustumassa panimon ja tislaamon toimintaan. Tästä ja muista panimovierailuista Etelä-Afrikassa tulee tuttuun tapaan postauksia Craft Beer Nomads -blogin puolelle.

Toisen päivän Garden Routella aloitimme ihan Georgen kainalossa sijaitsevasta Wildenessista, jossa on useampia kauniita hiekkarantoja ja runsaasti loma-asuntoja ja hotelleja. Pysähdyimme myös suosittuna lomakohteena tunnetussa Plettenberg Bayssa, ennen kuin pidimme pidemmän jaloittelutauon kauniissa Nature’s Valleyssa, jossa on merenrannan lisäksi Grootrivier-joen suussa sijaitseva laguuni. Nature’s Valley on myös Tsitsikamman kansallispuistossa kulkevan Otter Trail vaellusreitin päätepiste – tämä nelipäiväinen patikka huikeissa rannikkomaisemissa olisi epäilemättä ihan mahtava kokemus!

Gqeberha eli Port Elizabeth ja Addon kansallispuisto

Itäkapin suurin kaupunki Gqeberha tunnetaan edelleen paremmin entisellä nimellään Port Elizabeth, tai lyhemmin vain PE. Lempinimellä “Friendly City” tunnettu Gqeberha on etelärannikon hubi, joka tunnetaan niin rannoistaan kuin muun muassa museoistaan. Monelle, myös meille, Port Elizabeth on vain läpikulkukohde, mutta kaupunkiin pariksi päiväksi jäävät ihastuvat usein esimerkiksi kaupungin kulttuuritarjontaan, ostosmahdollisuuksiin ja veneretkiin. Me kuitenkin jätimme keskustan väliin, ja yövyimme sen pohjoispuolella aivan Bluewater Beach -rannan tuntumassa.

Tärkein syy ajaa Gqeberhaan asti oli itse kaupungin sijaan sen lähistöllä sijaitseva Addon kansallispuisto, Addo Elephant National Park. Kuten nimikin jo viittaa, Addo tunnetaan erityisesti norsuistaan, joita on puiston alueella valtavan paljon. Addossa on käytännössä norsutakuu, ja näiden ihastuttavien jättiläisten lisäksi puistossa toki näkee paljon muutakin. Me teimme puistossa omatoimisen safariajelun, ja pääsimme seuraamaan norsulaumojen askareita todella läheltä. Addosta ja siellä vierailemisesta tulee myöhemmin ihan oma postauksensa, mutta tässä jo pari kuvaa maistiaisiksi.

Betty’s Bayn pingviinit ja upea Clarence Drive

Paluumatkan kohti Kapkaupunkia teimme jälleen osin sisämaan laaksoissa ja osin rannikolla. Pysähtelimme useammassa paikassa ihastelemaan rannikkomaisemia, mutta varsinainen pääkohde paluumatkalla oli Betty’s Bayssa sijaitseva Stony Point, joka tunnetaan Afrikanpingviinikolonnastaan. Toisin kuin Kapkaupungin alueella sijaitsevalla kuuluisalla Boulders Beachilla, Stony Pointissa ei käy valtavia määriä turisteja, ja pingviinejä pääsee tarkkailemaan varsin läheltä myös muualla kuin maksullisella alueella. Pääsylippu ei toki olisi muutenkaan ollut kallis, vain pari euroa, mutta me ikävä kyllä ehdimme paikalle vasta kun alue oli juuri sulkeutumassa (lipunmyynti sulkeutuu aikaisin, jo klo 15:45). Se ei kuitenkaan varsinaisesti haitannut, sillä pingviinejä oli rantakallioilla ja niiden ympäristössä valtavasti, ja saimme ihastella niiden touhuja pitkän tovin lähes keskenämme.

Kapkaupungin suunnasta Betty’s Bayhin kannattaa ilman muuta ajaa pitkin False Bayn rantaa, jossa maisemat ovat todella upeita erityisesti Gordon’s Bayn ja Rooi-Elsin välissä, jossa kulkee Clarence Drive -maisematie. Vuoriston ja merenrannan välissä kiemurteleva tie tarjoilee tyrmäävän upeita maisemia, ja sitä pidetään yhtenä koko maan hienoimmista maisemateistä.

Länsirannikon Saldanha ja Paternoster

Betty’s Baysta palasimme Kapkaupunkiin koiranvahtihommiin, mutta niputetaan tähän samaan postaukseen myös myöhemmin toteutettu toinen road trip, joka suuntautui Kapkaupungista pohjoiseen. Kävimme tutustumassa Länsikapin länsirannikkoon, ja suuntasimme myös Pohjoiskapin puolelle katsomaan, miltä karulla ja tyhjällä ylängöllä näyttää (kapkaupunkilaiset tuttavamme ihmettelivät kovin, että miksi me sinne menemme, koska alueella “ei ole yhtään mitään”). Mutta onhan se tavallaan nähtävyys sekin.

Ennen karuun karoo-puoliaavikkoon tutustumista suuntasimme kuitenkin siis rannikkomaisemiin, West Coast Peninsula -niemimaalle, joka luontokohteena tunnetaan erityisesti jokakeväisestä luonnonkukkien laaja-alaisesta ja värikkäästä kukinnasta. Ensimmäinen kohteemme tällä alueella (jossa siis käyntimme aikaan tammikuussa, eli keskikesällä, ei valitettavasti kukkameriä enää näkynyt), oli Saldanha, tunnetaan satamakaupunkina, mutta sieltä löytyy myös biitsejä, rantahotelleja ja loma-asuntoja.

West Coast Peninsulan parhaiten tunnettu kohde on Paternoster, joka on yksi länsirannikon vanhimpia kalastajakyliä, ja nykyään suosittu lomakohde. Paternoster tunnetaan loma-asuntokäyttöön valjastetuista valkoisista “kalastajamökeistä” sekä ruokakulttuurista – pienessä kylässä on lukuisia arvostettuja ravintoloita, joista moni on erikoistunut mereneläviin.

Calvinia Pohjoiskapissa ja paluumatka Kapkaupunkiin

Paternosterista matkamme jatkui koilliseen, kohti Calvinian pikkukaupunkia. Kipusimme rannikkotasangolta ylängölle, ja Länsikap vaihtui Pohjoiskapiksi Van Rhynspas -solassa, josta oli hienot näkymät yli alavan rannikkotasangon.

Calvinian kaupunki ei todellakaan vaikuttanut varsinaiselta turistimagneetilta, ja olimme majatalomme ainoita asukkaita. Myös osa ravintoloista oli kiinni, ja kuulemma monet paikalliset suuntaavat taimmikuussa rannikolle keskikesän paahtavaa kuumuutta pakoon. Lämmintä Calviniassa todella olikin. Kaupungissa ei juurikaan ole varsinaisia nähtävyyksiä, ellei kirkkoa ja pientä museota sellaisiksi lasketa, mutta ihan kiva oli käydä tutustumassa ihan tavalliseen pikkukaupungin arkeen. Kävimme myös lenkkeilemässä viereisessä Akkerendamin reservissä – ylänkömaisemat olivat ihan hienoja, mutta paras aika vierailla tälläkin luonnonsuojelualueella on kevään kukinta-aikaan.

Calviniasta palasimme takaisin Länsikapin puolelle, ja kohti etelää sisämaan vuoristoisempia reittejä pitkin. Käväisimme Citrusdalissa tutustumassa tuttavan tuttavan maaseutumatkailuyritykseen, ja pääsimme viilentymään kauniin pienen vesiputouksen alle muodostuneeseen mini-järveen, hieno paikka kyllä. Kurvailimme Kapkaupunkiin vielä Kapin viinialueen halki, ja matkalla sinne ajoimme vielä Bainskloof Pass -maisematien Ceresin ja Wellingtonin välillä. Tällä todella komealla tieosuudella näimme myös leopardeista varoittavia kylttejä, mutta valitettavasti emme onnistuneet bongaamaan yhtään kissapetoa.

Auton vuokraaminen Etelä-Afrikassa

Auton vuokraaminen Etelä-Afrikassa on helppoa ja edullista, ja suosittelemme sitä lämpimästi. Koko Kapmaan alueella päätiet olivat erittäin hyvässä kunnossa ja liikennettä oli kaupunkien ydinkeskustoja lukuun ottamatta varsin vähän. Ruuhkaisin paikka on Kapkaupunki, ja sekin lähinnä vain aamun ja loppuiltapäivän ruuhkapiikkien aikaan. Jos auton ottaa vuokralle esimerkiksi lentokentältä, keskustan ruuhkat välttää täysin. Me käytimme myös ydinkeskustassa olevaa vuokraamoa, mutta sieltäkin pääsi moottoritielle todella kätevästi.

Pikkuauton, kuten VW Polo Vivon, joka meillä oli pidemmällä road tripilla, saa vuokralle alkaen noin 10 euroa per päivä. Lisävakuutukset luonnollisesti nostavat hintaa, mutta meillä oli vain edullisin peruspaketti, eivätkä vuokraamot oikeastaan edes juuri yrittäneet myydä mitään lisää. Polttoaineen hinta on Etelä-Afrikassakin noussut vuonna 2026, mutta vielä tammikuussa hinta oli vain noin euron litralta.

Valtaosa Etelä-Afrikan kansallispuistoista sallii safarimatkat omalla autolla, eli vuokra-autolla pääsee siis myös safarille. Kansallispuistojen ulkopuolellakin villieläimiä näkee jonkin verran teiden varsilla.

Vuokraamista harkitsevan tulee tiedostaa, että liikenne Etelä-Afrikassa on vasemmanpuoleinen, mikä voi vaatia hetken totuttelua. Ajokulttuuri on aika rento, tietä annetaan hyvin, eikä aggressiivista liikennekäyttäytymistä näkynyt.

Edullisella pikkuautolla pärjää erinomaisesti pääteillä ja pienemmilläkin päällystetyillä teillä, ja muun muassa Addon kansallispuiston reiteillä. Vaativampaan menoon vuokraamoilla on toki tarjolla myös maastokelpoisempia autoja, ja kansallispuistojen leireillä yöpymisiä ja pidempiä off-road-reissuja varten löytyy ns. safariautoja, jotka on varustettu kattoteltoilla.

Garden Routella voi auton vuokraamisen sijaan seikkailla myös muun muassa Bazbusilla, hop-on-hop-off -konseptilla. Käy kurkkaamassa Kohteena Maailma -blogista kokemuksia tästä reissausmuodosta!

Oletko sinä käynyt Etelä-Afrikassa, tai kiinnostaako se matkakohteena? Entä auton vuokraaminen ulkomailla, onko tuttua puuhaa? Jaa kokemuksia ja ajatuksia kommenteissa!