Uskomattoman upeat Victorian putoukset Zimbabwessa

Botswanasta matkamme jatkui naapurimaahan Zimbabween, jossa meillä oli ohjelmassa vain varsin lyhyt vierailu, pääkohteena Victorian putoukset. Sambian ja Zimbabwen rajalla ryöppyävät, Afrikan suurimmat vesiputoukset voi nähdä molempien maiden puolelta, mutta marraskuussa, eli pitkän kuivan kauden lopulla, putoukset ovat Sambian puolella lähes kuivat. Toki Zimbabwessa kiinnosti käydä myös Victoria Fallsin kylässä, ja mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme mielellään tutustuneet maahan laajemminkin. Mutta siis, tässä postauksessa käydään ihastelemassa Victorian putouksia, yhtä kauneimmista paikoista missä olemme matkojemme varrella käyneet.

Botswanan Kasanesta Victoria Fallsin kylään

Päästäkseen Botswanan Kasanesta Zimbabween, helpoin reitti kulkee Sambian kautta. Siispä ylitimme jälleen kävellen Kazungulan sillan, joka johtaa Botswanan puolelta Sambesijokea Sambian Kazungulaan. Bongasimme jälleen kävellessämme virtahepoja joesta, ja tähyilimme, miltä näyttää Namibian puolella. Se maa jäi tällä kertaa odottamaan parempaa aikaa, mutta on ehdottomasti tulevien matkakohteiden listalla. Helpon ja nopean rajanylityksen jälkeen (Sambiaan ei tarvitse viisumia, kuten ei myöskään Botswanaan) kieltäydyimme kalliista taksikyydistä ja etsimme “bussiaseman”, eli jaettujen taksien lähtöpaikan, ja neuvottelimme kyydin Livingstoneen ja sieltä edelleen Zimbabwen rajalle.

Tällä rajalla on yhteisten raja-asemien sijaan molempien maiden omat asemat, eli ulosleimaus hoidettiin Sambian puolella, ja sitten käveltiin rajavyöhykkeen yli Zimbabwen rajakopille. Samalla ylitettiin jälleen Sambesi-joki, nyt pitkin vuonna 1905 rakennettua Victoria Falls Bridge -siltaa. Sillan molemmin puolin näimme paviaaneja, ja sillalta itsessään saimme ensimmäiset silmäykset Victorian putouksista ja koskenlaskupaikkanakin kuuluisasta kanjonista, johon Sambesijoki leveän putouksen jälkeen ahtautuu. Victorian putousten kokonaisleveys on huimat 1,7 kilometriä, ja putouskorkeuttakin on keskimäärin 100 metriä.

Zimbabwen rajalla maahantuloselvityksissä kesti tovi, sillä maahan tarvitaan viisumi, jonka siis ostimme rajalta. Hieman harmitti maksaa vain parin päivän vierailusta 30 dollaria, kun samalla rahalla olisi saanut viettää maassa 30 päivää, mutta tällä kertaa näin. Passien leimauksen jälkeen jatkoimme jalan Victoria Fallsin kylään ja siellä majoitukseemme Shoestring Backpackers* -majataloon / telttakylään. Edullisia majoituksia ei putousten lähellä ole kovin paljoa tarjolla, ja tässäkin reppureissaajapaikassa telttamajoituksesta sai maksaa liki 30 euroa. Teltta sentään oli varusteltu ihan oikeilla sängyillä ja sähköillä, ja muutenkin paikka oli oikein kiva.

Pienpanimo-olutta norsujen reitillä

Koska halusimme vierailla putouksilla vasta aamulla, käytimme ensimmäisen iltapäivän ja illan kylään tutustumiseen ja vierailuun paikallisella pienpanimolla, The River Brewingilla. Sieltä meillä oli illalla tarkoitus palata kävellen lyhyt matka takaisin majoitukseen, mutta panimon manageri ei sitä sallinut vaan vei meidät autolla, sillä kyläteillä kuulemma on pimeän tullen tuon tuostakin norsuja ja puhveleita. Koko Victoria Fallsin kylä on periaatteessa kansallispuiston sisällä, ja muinoin esimerkiksi ihan panimon vierestä on mennyt norsujen kulkureitti. Nähtiinkin jo rajalta tullessa varoituskylttejä siitä, että alueella villieläimet liikkuvat vapaana ja pitää noudattaa varovaisuutta.

Victorian putoukset aamuauringon valossa

Aamulla herätyskello soi puoli kuuden aikaan, ja lähdimme saman tien kävellen putouksille; halusimme vierailla heti puiston avautumisen jälkeen, sillä aamulla on viileämpää, aamuauringon valo on kaunis, ja varhain aamulla on vähemmän väkeä liikkeellä. Jo matkalla putouksille luonto tuli lähelle, sillä nähtiin pieni lauma jotain pieniä nisäkkäitä, ilmeisesti tamaaneja, ja lukuisia paviaaneja sekä villisikoja, joita piti vähän väistellä. Victorin putousten kansallispuiston porteilla parveili jo jonkin verran porukkaa, mutta kun suunnattiin (aika suolaisen 50 dollarin) pääsymaksun maksettuamme suorinta tietä näköalapaikoille, saatiin hyvä tovi ihastella ja kuvata putouksia ihan kahdestaan.

Victorian putousten kauneutta on vaikea kuvailla tai tallentaa kuviin, sillä näky aamun vaaleanpunertavassa valossa oli todella erityislaatuinen. Putouksia ihastellessa meinasi suorastaan tulla itku silmään, jotenkin se maisema ja luonnon voima on niin mykistävä. Aamuaurinko toi vielä oman ihanan lisänsä kokemukseen, ja lisäksi näimme kierroksen aikana myös lukuisia sateenkaaria putousten yllä. Putouksia pääsee Zimbabwen puolella katsomaan 16 eri näköalapaikalta, ja ehdottomasti kannattaa kävellä koko rotkon reunaa myötäilevä, noin kilometrin mittainen reitti. Reitin toisessa päässä on näkymä Victoria Falls -sillalle, ja toisessa on putoukset vuonna 1855 “löytäneen”, eli siellä tiettävästi ensimmäisenä eurooppalaisena vierailleen tutkimusmatkailija David Livingstonen patsas.

Kaupustelua ja maisemien ihailua Victoria Fallsissa

Parin tunnin putouksilla pyörimisen jälkeen palasimme takaisin majoituspaikkaamme, hokien vähän väliä no-thank-you:ta lukuisille kaupustelijoille, jotka yrittivät myydä muun muassa eläinpatsaita, puulautasia ja miljoonien Zimbabwen puntien seteleitä. Zimbabwen taloustilanne ei ole finanssikriisin jäljiltä edelleenkään kehuttava, ja turismi on tärkeä elinkeino. Valitettavasti moni näkee vierailevat “valkonaamat” lähinnä kävelevinä lompakkoina, ja kaikenlaista kaupustelua ja myös suoraa kerjäämistä ja rahan vaatimista esimerkiksi ruokaan esiintyy paljon.

Takaisin Shoestring backpackersissa nautimme aamupalat ja ehdimme ennen uloskirjautumista käydä vielä lenkillä Sambesi-joen rantamaisemissa. Käytännössä juoksimme halki villieläinalueen, jossa ei juuri muita kulkijoita ollut, mutta onneksi liikkeellä ei ollut myöskään norsuja tai muuta turhan vaarallista. Jokirannassa käydessä nähtiin jälleen useampia virtahepoja, niitä nähdäkseen ei tuolla alueella välttämättä tarvitse lähteä safarille, sillä niitä on joessa valtavasti. Juoksimme myös The Lookout Cafe -ravintolalle Sambesijoen rotkon reunalle, ja katselimme maisematerassilta joen kuohuissa poukkoilevia koskenlaskijoita.

Vietettyämme vielä iltapäivän hostellin ravintolassa, pidätellen yllättävästi alkanutta sadetta ja ukkosta, oli aika palata rajan yli Sambiaan, jossa vietimme seuraavat viikot lähinnä pääkaupunki Lusakassa – siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Oletko nähnyt Victorian putoukset joko Sambian tai Zimbabwen puolelta, tai onko putouksilla käyminen haavelistalla? Tai oletko nähnyt upeita vesiputouksia jossain muualla?